Mitä on tapahtunut viime lauantain murjotuspäivän jälkeen? Vaiko mitään? Junnaanko paikallani vai etenenkö?
En ole aivan varma. Mieliala muuttuu siinä kuin säätila tai viikonpäivän nimikin. Joinain päivinä ei vaan huvita. Mikään. Edes tuleva kesäloma. On välinpitämätön olo ja huolestun itsestäni. Onneksi ruoka ja uni auttaa ja löydän vähän perspektiiviä.
Olen yrittänyt ymmärtää sitä, että olin asettanut raakatekstin kirjoittamiselle liikaa tavoitteita. Olin saanut päähäni, että raakatekstin pitää olla jonkunlaista, vaikka ei sen tarvitse olla. Toivottavasti olen päässyt ajatuksissani selvemmille vesille. Edes vähäksi aikaa. Kirjoittaminen on minun meditaatiotani ja minun täytyy antaa itselleni lupa meditoida ilman laatuvaatimuksia.
Tällä viikolla olen yrittänyt pysyä positiivisella linjalla muita ihmisiä kohtaan. Olen yrittänyt olla hiljaa, jos ei ole ollut neutraalia tai hyvää sanottavaa. Olen tietoisesti pysytellyt mahdollisimman rauhallisena - ei se, että joku seisoo tielläni metroon mennessä, ole kiukun aihe; eihän itsellänikään ole silmiä selässä, miksi muilla sitten.
Huomenna pientä maisemanvaihtoa - toivottavasti se piristää omalta osaltaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti