Ah ja voi. Oma koti. Ulkona valoisaa. Kädessä veitsi, joka napsahtelee leikkuulautaa vasten, paistinpannu sihisee. Täytyi taas kerran todeta, että antakaa tälle naiselle veitsi käteen ja jotain, mitä pilkkoa, mitä hienontaa, mistä kokata ruokaa. Jotain mitä paistaa, hauduttaa ja maustaa. Sen sielu lepää. Työpäivänkin jälkeen se tuntee jaksavansa taas keskittyä tärkeisiin asioihin, jos se saa hetken kokata ensin.
Sipulinko minä kuorin? Ehkä itseni päivän naamion ja muun kuonan alta. Punajuurtako minä viipaloin? Ennemmin turhia asioita mieleni pinnasta, kunnes ydin paljastuu, pääsee hengittämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti