Tänään on ollut niin kaksipäinen olo, että oksat pois. Lienee maanantain vika. Viikonlopun vieroitusoireet työpäivän rattona ja kiihkeitä tunteita siihen suuntaan, että minun pitäisi ja ennen kaikkea haluaisin olla kirjoittamassa enkä töissä.
Töiden jälkeen olen sukeltanut pää edellä oikeaan elämään. Olen miettinyt kovasti tekstejä, erityisesti Alfaa ja siitä saamiani kommentteja, käynyt niitä läpi ja tajunnut niiden kautta paljon myös muista teksteistäni. Minulla on tiettyjä säännönmukaisia ongelmia, jotka toistuvat useissa teksteissä. Voisi ajatella, että sehän on hyvä juttu - helppo korjata kaikista, kun tietää, mikä on virhe. Yritän ajatella niin ;). Toisaalta on kyllä aika karmaisevaa, kun toteaa, että kautta linjan sama, aika iso ongelma. Huh. No, puoli voittoa lienee se, että olen sisäistänyt tuon ongelman viimeisen viikon sisällä ja voin ruveta tekemään asialle jotain. Tai jos se ei ole puoli voittoa, niin olisi edes yksi neljäsosa voittoa...
Olen kirjoittanut tänään pätkiä raakatekstiä Alfaa varten ja suunnitellut jonkun verran sitä, miten rakennan ja taustoitan tarinaa eteenpäin. Ajatukset ovat pyörineet myös Ksiissä ja Rhossa. Mietityttää. Hankalaksi olon tekee se, että tiedän joutuvani sysäämään tämän kirjoittavan/kirjoittajan pään taas taka-alalle huomiseksi työpäiväksi, kunnes saan päästää tai houkutella sen taas esille. Raskasta, tai siltä se tuntuu ajatuksen tasolla. Kyllähän se siitä, kun äheltää, mutta ajatukset pyrkivät vähän väliä siihen, mitä oli viime syksynä virkavapaalla. Kirjoittamista, kirjoittamista, kirjoittavaa päätä, kirjoittavaa kättä. Sitä on ihan hirveä ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti