Kun viime perjantaina lähdin viikonloppureissuun, lentokone oli myöhässä. Istuin lentokentällä ja kirjoitin ylimääräisen puolituntisen ajan kirjoitusvihkoon. Äsken kirjoitin tekstin puhtaaksi koneelle. Siitä tulee Rho, seuraava kreikkalainen, kunhan saan aikaiseksi. Paljon puuttuu vielä, mutta runko on olemassa ja seuraavaksi aion antaa itselleni mahdollisuuden keksiä taas ihan mitä hyvänsä. Rhon henkilö tahtoo elämän ja saa sen. Millaisen, siitä en ole ihan varma. Suuntaviivat ovat olemassa, mutta yksityiskohdat eivät. Keskityn niihin ehkä jo huomenna.
Niska on kipeä, mutta onneksi huomenna on hieroja. Se on myös miellyttävä veruke lähteä aikaisin pois töistä. Voisin itse asiassa ottaa kirjoitusvihon mukaan ja mennä hierojan jälkeen istumaan johonkin, joko jäädä kaupunkiin tai tulla kantakuppilaan, ja kirjoittaa Rhota lisää.
En ole koskaan tiennyt, että kreikkalaisissa kirjaimissa on yksi, jonka nimi on Rho. Se kuulostaa vieraalta. Rhosta ei puhuttu matematiikan tunnilla kuten alfasta ja deltasta ja gammasta. Eikä siihen ole törmännyt amerikkalaisissa elokuvissa, kuten sigmaan, kappaan ja omegaan. Rho - tai rhoo - on ihan uusi tuttavuus.
Väsyttää kovasti. Tänään on tapahtunut kaikenlaista ensin töissä ja sitten töiden jälkeen. Sitten tulin kotiin, söin, luin tämän päivän Hesarin ja lauantain ja sunnuntain lehdistä kulttuuriosan. Lehdenluvun loputtua istuin koneelle ja aloin naputella Rhota pois vihosta. Loppuillan, se mitä tässä nyt on jäljellä, kun kello on puoli yhdeksän, ajattelin ihan vain olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti