Tänään: töitä. Töiden jälkeen ystävän kanssa kahville. Melkein parin tunnin tilityssessio puolin ja toisin. Avauduin yhdestä työasiasta - sori se puheoksennus! - ja puhuimme monesta epätyöasiasta kummankin elämässä. Oli ihanaa. Oli taas oikea rytmi elämässä, oikeita sanoja, oikeita ihmisiä, sellaista kuin elämän pitääkin olla. Oli toiveikas olo omasta ja ystävän puolesta. Lisää tuollaista, lisää oikeaa elämää, jossa asiat merkitsevät jotain, ja merkitsevät luissa, ytimissä ja aivokurkiaisessa asti. Oikeaa elämä, oikeita asioita.
Kahvilakeikan jälkeen tulin kotiin. Alle kymmenessä minuutissa kävin vessassa, vaihdoin lenkkivaatteisiin, söin jukurtin, vein roskat ja ilmaannuin siskon alaovelle. Kiersimme semilenkin ja puhuimme yhtä sun toista. Oli kivaa, raitis ilma teki hyvää. Minulla oli pipo ja hanskat ekaa kertaa tänä syksynä, joten ei edes palellut. Kohti kotia kävellessä puhe kääntyi työasioihin ja kerroin siskolle uusimmat käänteet, samat mitkä ystävälle, ja kysyin mitä mieltä hän oli seuraavasta siirrosta, jonka aion tehdä asiassa. Sisko kannusti. Minä tarvoin pimentyneessä illassa, selitin asioita ja yritin pysyä rauhallisena. Askelten kanssa epätahtiin muljahteleva rytmihäiriö pompotti sydäntä ihan väärin, kun kiihdyin haluamattanikin. Rauhoitin itseni, katselin pupusia, jotka loikkivat nurmien yli ja katulamppujen ali. Pieni valkoinen istui kallion reunalla, oli pyöreä ja hohti pimeässä kuin lumipallo.
Tulin kotiin, avasin koneen. Istun. Yritän keskittyä rentoutumaan, olemaan normalisti. Huomenna alkaa viikonloppu ja oma elämä. Autuasta ja helpottavaa.
Tässä syksyssä on paljon hyviä ja innostavia asioita, mutta niiden vastapainona tuntuu olevan myös negatiivisia voimia. Yritän olla huomioimatta niitä, mutta se on välillä vaikeaa. Tsemppiä minulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti