Löysin tänään Piin. Tuijotin sen tiedostonimeä ihan hämmentyneenä ja avasin sitten tiedoston. Tiesin, että Piistä ei ollut kovin kauaa, mutta en muistanut siitä sanaakaan. En edes sitten kun olin lukenut jo puoli sivua. Oli erikoinen tunne lukea omaa tekstiään ilman että oli aavistustakaan, mikä olisi seuraava sana tai mistä teksti kertoi. Kyllähän se paljastui pian kun luin eteenpäin. Teksti osoittautui puolitutuksi ja yllättävän vahvaksi. Hioin sitä hiukan, terävöitin, deletoin lauseen, lisäsin toisen. Hämmetävää. Kuinka voin unohtaa tuollaisen tekstin? Omituista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti