Olen käynyt ulkona ja potkinut värikkäitä vaahteranlehtiä. Linnunlaulun kahvilassa join kuumaa mustaherukkamehua vaaleansinisestä mukista. Eilen näin elokuvissa Happy-Go-Luckyn, se oli ihana. Ihanan elokuvasta teki se, että päähenkilö ei puhunut fiksuja. Välillä kiemurtelin myötähäpeästä ja välillä vain kikatin. Elokuva, jossa ihmisen hölmöydet näkyvät paljaina ja arkisten tyhminä, on usein paljon rankempi kuin sellainen leffa, jossa aihe on rankka, mutta ihmisten puhe sileää pintaa.
Tänään olen ulkoilun lisäksi päätellyt villasukan. Nyt molemmat sukat ovat valmiit ja minulla jalassa. Vähän isot, vähän kuhmuraiset, mutta ihan itse tehdyt. Melkoinen saavutus minulta, kuten kaikki tutut tietävät. Sitäpaitsi ne ovat kirjoneuletta ja ihan omaa designia.
Sukkien päättelyn lisäksi olen päätellyt tekstejä. Thetan. Ksiin. Ksii pitää varmaan vielä avata ja uudelleenkirjoittaa joiltain osin, mutta tältä erää Ksii saa olla tuollainen. Viimeiseksi kävin Zeetan kimppuun. Leikkasin ja liimasin kohtaukset fiksumpaan järjestykseen ja deletoin armotta parin sivun edestä tavaraa. Ei auta - mikään novelli ei kestä sitä, että päähenkilö menee paikkaan X, jonka jälkeen hän menee kotiin. Sitten päähenkilö menee taas paikkaan X. Jonka jälkeen kuvataan päähenkilöä vielä vähän paikassa X - ilman, että paikan X tapahtumia erottaisi mikään toisistaan, vaan X:ssä tapahtuu aina vaan ne samat jutut. Hohhoijaa.
Aika monta kohtaa tuli tosiaan deletoitua, mutta mielestäni Zeeta on nyt ryhdikkäämpi. Kirjoitin siihen myös hiukan lisää tekstiä. Vähän vain, sellaista, mikä sitoi uuteen järjestykseen asetetut kohtaukset paremmin toisiinsa. Ja nyt aloin juuri miettiä, että onko sillä yhdellä jutulla virkaa, vai pitäisikö sekin deletoida. Hmm. En deletoi ainakaan vielä. Siinä on pointtinsa, kuitenkin. Zeetassa on yhä paljon työtä ja luulenpa, että palaan siihen vielä tänä iltana.
Olen miettinyt myös Gammaa. Perjantaina postiluukusta kolahtanut hylsy numero kaksi palautti Gamman taas mieleen. Olen ruvennut harkitsemaan todella vakavasti sitä, mitä Guru ehdotti jo kaksi vuotta sitten. "Ei tästä tule takkia, mutta voisi tulla ihan loistava liivi. Älä yritä romaania, tee tästä pitkä novelli." Luulen, että teenkin, luulen, että Guru oli oikeassa. Kesti vain vähän aikaa, että suostuin siihen, että lakkasin haluamasta Gammasta romaania.
Operaatio Gamman deletointi eli miettiminen, mitä jätän jäljelle ja mikä on tarinan ydin, vaatii kuitenkin vielä kypsyttelyä. Gammassa on kaksi rinnakkaista tarinaa ja haluan pitää molemmat mukana, rinnakkaisina, vaikka siitä tulisikin novelli. Tarinoiden vierekkäisyyden toteutusta pitää miettiä. Lisäksi itse toiminta vaatii aikaa. Kokonaisen viikonlopun. Tai siis oikeasti se vaatisi kokonaisia arkipäiviä, mutta kas kun niitä ei ole tarjolla... Eli tarvitsen kokonaisen viikonlopun ja nyt on sunnuntai. Ei siis onnistu juuri nyt.
Ensin ajattelin, että paluu Gammaan ja sen silpominen pitkäksi novelliksi tuntuisi katkeralta. Nyt kun olen ehtinyt ajatella asiaa pari päivää, olen jo hiukan innoissani. Gamman aihe ei ole tarpeeksi paksu, kuten Guru sanoi silloin muinoin. Se kantaisi kyllä novellina, sen näen itsekin. Eikä ajatus julmasta deletoinnista kylmää enää. Enemmänkin olen tyytyväinen siitä, että Gamma ei mene hukkaan. Sitäpaitsi, jos vain osaan, niin siitä tulee hyvä, tiedän sen. Jos vain osaan.
Tällaista sunnuntaita. Taas kappaleen matkaa lähempänä, toivottavasti.
2 kommenttia:
Ja taas samanlaisia koetaan (paitsi että sinä sentään olet saanut siellä sukkiakin valmiiksi).
Tahmeaa, en osaa kirjoittaa pitkää tekstiä - tai ehkä osaan, mutta nyt en halua. Olen novellien kirjoittaja. Pidän aukkokohdista ja vihjeistä, en selittämisestä. Haluan hioa ja hioa, en suoltaa pitkä tekstiä. Ei minulla riitä edes itselläni kärsivällisyys noiden tyyppien kanssa (näen heidät hortoilemassa, eivät yhtään tiedä, mitä seuraavaksi aikovat), miten riittäisi lukijalla!
Joskus on näitä päiviä, ihan hyvää itsetutkiskelunkin kannalta - kai. ;)
Katja, hauskaa, että meillä menee useasti tunnelmat ja kokemukset ja kirjoittelumeiningit yksiin :). Onkohan sitä ilmassa vai onko vesijohtovedessä jotain, mikä työntää meitä samaan suuntaan :)?
Minä kyllä haluaisin kirjoittaa pitkää tekstiä, mutta en nyt. Tiesin alusta asti, kun Guru ehdotti Gammaa novelliksi, että siitä tulisi hyvä novelli. Olin vain niin kiintynyt ajatukseen, että Gamma on romaanikässäri, että en halunnut muuttaa sitä muuksi. Vaikka näin, että se toimisi. Ja olihan siinä mukana se, että tuntui, että on tehnyt tosi paljon turhaa työtä jos Gamman typistää. Mutta mitä muuta tämä kirjoittamisen opettelu ja kirjoittaminenkin on, kuin sitä, että välillä tekee ns. turhaa työtä. Ei se kuitenkaan kokonaan turhaa ole - olen tyytyväinen siihen, että olen kirjoittanut Gamman romaanikässäriksi, samoin Deltan alunperin. Olen oppinut niistä paljon, olen kasvanut niiden mukana, löytänyt uusia tapoja kirjoittaa. Eivät ne hukkaan ole menneet.
Lähetä kommentti