Aamuisen kotoa lähdön ja iltaisen kotiintulon välillä on tänään ollut yli kolmetoista tuntia. Töiden jälkeen hengasin kaupungilla. Viikonloppuna on häät ja autoin siskoa shoppaamaan osasia juhla-asuun. Siinä tuli sitten törsättyä rahaa itsekin. Piti ostaa juhlaklensan alle menevät sukkahousut, mikä olikin ihan tarpeellinen ja järkiostos. Sen lisäksi törsäsin ihan oikeasti maksamalla aivan todella paljon liikaa ihanasta huivista. Lohduttelen itseäni sillä, että tuo laatuhuivi on ja pysyy seuraavat 40 vuotta (jollen hukkaa sitä junaan, ratikkaan, narikkaan tai muuhun vastaavaan paikkaan).
Shoppailun lomassa kävimme siskon kanssa syömässä ja ruoan äärellä sain hyvän ja yksinkertaisen neuvon yhteen työasiaan. Niin yksinkertaisen, että ihmettelin, miksen itse ollut tajunnut sitä. Aina ei vain ole helppo tajuta, miten turhautumista ympärilleen viljeleviin työkavereihin pitäisi suhtautua. Nyt tiedän, mitä teen tuon yhden suhteen: en mitään. Jatkossa en tee yhtikäs mitään niille hänen sähköposteilleen, joissa hän kysyy asiaa, jonka olen valehtelematta selittänyt ja auttanut häntä tekemään ehkä kymmenen kertaa. Ei minun tarvitse olla kiltti ja kärsivällinen loputtomiin. Jos ko. ihminen ei kykene, niin olkoon kykenemättä yksin, minä pesen käteni siitä sotkusta. Siskolle kiitos järjen sanoista - ei minun tarvitse ottaa vastaan ihan mitä tahansa, jossain menee raja, pienissäkin asioissa.
Ei varmaan tarvitse mainita, että kirjoittaminen ei ole edistynyt tänään lainkaan. Olen kyllä ajatellut. Sitä, millaisia asioita vaativat Iota ja Ksii tullakseen painaviksi. Olen miettinyt sitä, että en saa huiskaista Rhota, vaan seuraavaksi minun täytyy alkaa kirjoittaa sen päähenkilölle elämää. Paksua elämää raakatekstinä. Ehkä saan kirjoitettua sunnuntaina kun matkustan junalla häistä kotiin? Toivottavasti.
Pesukone kolkkaa ja minä haluaisin kipertyä sänkyyn peiton alle, mutta ei voi vielä. Pitää odottaa pesukone loppuun ja nukahtaa vasta sitten kun pyykit on ripustettu. Haukotus. Huomenna on torstai, viimeinen työpäivä tällä viikolla, sillä perjantai on vapaa. Kuinka miellyttävää. Ja ensi viikolla on taas aikaa keskittyä kirjoittamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti