Kapinen keskiviikko

Minulla oli paljon blogisanoja päässä siinä vaiheessa kun kokkasin, kun söin ja luin Hesaria, kun ripustin pyykkiä. Ei ole enää. Väsymystä vain. Tyhjiä kuoria. En tiedä. Töissä oli aika lentävä päivä, se jätti raskaan olon. En ole saanut harrastettua tarpeeksi elämänhallintaa (tiskit, siivous) ja tekemättömät asiat soimaavat minua. Silittämättömät työvaatteet ojentelevat pitkiä hihojaan vaatekaapin alahyllyltä, yrittävät takertua minuun. Keksin koko ajan vaatteita, joita ei tarvitse silittää ja joita voin laittaa päälle huomenna ja silti silittämättömät kummittelevat. Tylsää.

Korjausluin Taun. Eilen Gamman. Ajattelin, että voisin naputella joitain noista korjausluetuista printeistä tänään koneelle. Saisi sen aikaiseksi ja tekstejä vähän eteenpäin.

Olen miettinyt tänään puoli päivää ja puoli iltaa sitä, mitä ruokaa mahani sietäisi. Ei sietänyt sitä, että unohdin aamupuuron töiden tuoksinassa. Ei sietänyt oikein lounasta, ei iltaruokaa. Millä ihmeellä tässä on tarkoitus elää? Kaurapuurolla, Elovena-välipalajuomalla, keitetyllä perunalla ja paljaalla pastalla? Ne tuntuvat olevan ainoat, jotka eivät ärsytä mahaa ja aiheuta närästystä tai vatsakipua. Harmi vain, että hemoglobiinini ja suuni kaipaa sekä rautapitoista ruokaa että c-vitamiinipitoista ruokaa. Ja niitähän minä syön. Ja kärsin, mikä ei ole hauskaa, joten yritän taas kerran jotain askeettista mahanparannusruokavaliota. Jos jollakulla muulla stressimahaongelmista kärsivällä on hyviä vinkkejä, ehdotuksia saa tehdä kommenttilaatikkoon.

Ei tämä päivä oikeasti näin kapinen ole, eihän? Maha aiheuttaa hiukan matalalentoa, ja väsyttää, mutta muuten - eihän tämä niin ikävää ole, eihän? Periaatteessa kaikki on ihan ok, mutta äh. Jospa huomenna olisi jo hauskempaa.