Tänään pidän vapaapäivän kirjoittamisesta. Enkä aio potea huonoa omaatuntoa, en. Vietin vapaapäiväni tai siis -iltani hyvin. Ystävä oli kylässä ja juttelimme kolme tuntia kaikesta mahdollisesta. Käsiteltyä tuli työasiat, muut kuulumiset, yhteiskunnan antama "oikean elämän" malli, kirjoittaminen, lukeminen, asuntoani vaivaavat haisut (lähtöisin naapureista), aivopesu, jota raskaana olevalle yritetään harjoittaa joka puolelta, Hakaniemen hallin leipämyyjät sekä se, kuinka lapsen saaminen vaikuttaa ystäväni elämään. Oli tosi rentouttavaa. Keskustelu hyppi aiheesta toiseen ja taas takaisin ja pelkään taas vähän vähemmän sitä, että menettäisin ystävän lapsensaannin myötä :).
Ystävän lähdettyä jäin miettimään sitä, kuinka minulla on nykyään aika monta (4, kai, luulen) ihmistä, joille voin puhua kirjoittamisesta arkipäivän tasolla. Sekin on kivaa.
Huomenna saan tietää, onko hemoglobiinini siedettävällä tasolla vai joudunko Kräuterblutsaft-kuurille. Miltä tuo mehu muuten maistuu, onko kukaan käyttänyt? Olen ihan varma, että se on ällöpahaa, kaikki tuollainen on... Jos joudun mehukuurille, joudun myös toteamaan, että alituinen nukkumisentarpeeni/-haluni johtuu jostain muusta kuin onnettomasta hemoglobiinista. Hmm. Liekö syynä laiskamato vai mikä, jos ei veri? Mitähän matolääkkeitä laiskamadon häätämiseen tarvitaan? Kuinka usein kuuri pitää toistaa? Pitääkö lääkäriä pyytää suunnittelemaan erillinen madotusohjelma?
4 kommenttia:
Kräuterblutsaft on ihan ok ja ainoa rautavalmiste, joka minulla nostaa hemoglobiinia. Apteekin rautatabletteihin en enää koske.
Kyllä tällaiset lapselliset voivat olla lapsettomienkin kanssa ystäviä ;) - piristävää vaihteluahan se vain on.
jl: Hyvä tietää, ettei se mehu ihan kuraa ole. Mitä tulee lapsellisiin ja lapsettomiin, niin joskus asiat menevät toisin kuin niiden oletti menevän. Tähän tapaukseen minulla alkaa olla kyllä aika kova luotto. Terkkuja vaan "tälle tapaukselle", jos luet tämän ;).
Hih, kiitos terveisistä. Kyllä mäkin olen ihan luottavainen (sen suhteen ettei musta tule ihan hylkiö kesän jälkeen). Keskustelut oli tuolloin juuri kuvaamasi kaltaisia ja rentouttavia.
Toivottavasti alat itsekin olla jo rentoutunut vähäisten unien jäljiltä... ;)
Anonyymi: Krhm, joo, kyllä tää tästä ;). Vapaapäivä venyi aika moneksi vapaapäiväksi... Elimistö ei oikein arvosta tällaista teinielämää... ei varmaan tarvi mainita mahasta mitään :(. No, oli se sen väärtiä se hurvittelu ;).
Lähetä kommentti