Taas yhdeksän tuntia töissä (onko yhdeksän uusi musta, mitä?), sieltä salille ja taas sain kulutettua salilla ihan käsittämättömän helposti pari tuntia. En edes pusannut mitään. Johtuuko hupa aika siitä, että on mukavaa (!) vai siitä, että olen hidas? Muttakun muttakun - jos alkuverryttelee ja sitten tekee saliohjelman ja sitten venyttelee, niin eihän se nyt tunnissa suju, ei vaan suju. Ja sitten pitää käydä suihkussa ja kaikkea... Hämmentävää on ollut huomata, että salilla vietetty aika tuntuu niin paljon omalta ajalta. Ajatuksia tulee ja menee, mutta ne eivät tartu kiinni, kun pitää laskea toistoja ja yrittää kestää sarja vielä loppuun. Sunnuntaikuntoilijahan minä olen, mutta aika positiivista, että kerran elämässä tuntuu siltä, ettei liikkuminen ole välttämätön paha. Sitäpaitsi salilla käynnin jälkeen oli hyvä mieli :) ja se on ehkä parasta.
Voitte jo arvata, että urheilusuorituksen jälkeen söin ja sitten kello olikin sata. Tai viimeistään sitten, kun olin kirjoittanut kolme sivua raakatekstiä ja hoitanut sosiaalisia suhteita puhelimen kautta. Nyt haukottelen silmät kyynelissä, mikä kai on merkki siitä, että tämän päivän kirjoittamiset olivat sitten niissä kolmessa sivussa. Huomenna sitten uudelleen.
4 kommenttia:
Salikokemukseen voin niin samaistua, niinku tais olla puhettakin. On se niin jotenkin kokonaisvaltainen elämys, aikaa itselle, henkisesti ja fyysisesti.
Ja ihmeellinen tunne se, kun urheillessa saa olla rauhassa itseltään ;).
Olla rauhassa itseltään. Miten hienosti sanottu. Sitä minäkin kaipaan. Kun pääsisi joskus irti. Unessa pääsee (kunnes sitten simät revähtävät auki ja mieli on heti kirkas ja täynnä puhetta, kysymyksiä ja vaatimuksia). Siksi varmaan olenkin niin kauhean väsynyt.
Minäkin silti kaipaan fyysistä vastapainoa kirjoittamiselle. Että tajuaisi olevansa olemassa monella tapaa. Olen nyt kokeillut uimista. Sinne veteen ja löylyihin uppoaa aika lailla kaikenlaista turhaa mieltä rasittavaa kuonaa. On kuin kelluisi jossakin alkuvedessä, jossa ei tunneta mitään suorituspaineita tai stressejä.
Ja vielä: Vau! Minusta kolme sivua tekstiä on ihan huikea määrä. Onnea siitä. Minun keskimääräinen päivävauhtini (= 2-3 tuntia tehokasta kirjoittamisaikaa) on puoli sivua jokseenkin hiottua tekstiä, olen jo siitä aina kauhean onnellinen. :)
Katja: Ne minun kolme sivuani olivat raakatekstiä... joista ei ikinä tule edes yhtä lausetta hiottua tekstiä... Huoh. Olin ajatellut kirjoittaa tämän viikonlopun, mutta joku flunssa yrittää päälle, enkä oikein jaksa. Huonompi juttu. Ja myös se, että flunssan myötä joudun taas hetkeksi liikuntakieltoon - jälkitaudit rakastavat minua.
Tuo itseltään rauhassa oleminen on uusi kokemus, ja tosi hieno. Se oikein kulminoituu treenin jälkeen kun käy salilla saunassa, eikä päässä liiku mitään. Ahh :)
Lähetä kommentti