perjantai 7. elokuuta 2009
Turki ja jänteet
Taas yksi näistä illoista kun voisi hyvin jättää bloggamatta. Olen siis lyhyt ja ytimekäs, etten aiheuta turhaa vahinkoa. En kirjoittanut, vaikka oli vapaailta. Sen sijaan menin työkaverin kanssa siiderille. Yhdelle. Kahdelle. Kolmelle. Neljälle. Viidelle. Siihen se luullakseni loppui. Ehkä. En jaksa tänään laskea kuuteen. Puhuin paljon. Huomenna on puhemorkkis, luulen. Huomenaamulla pitää pakata matkalaukku; lähden palauttamaan kesäautoa kotipuoleen ja olen siellä viikonlopun. Luulen, että huomenaamulla tekee mieli nukkua eikä pakata, mutta sille ei voi enää mitään, sillä joskus tunne ajaa yli järjestä. Ja itsekurista. Ja kaikesta mikä liittyy siihen, että pitäisi kieltäytyä siidereistä ja tulla kotiin kirjoittamaan. En tullut. Eka työviikko loman jälkeen on ollut raskaampi kuin arvasinkaan. Todella. Hermo on menetetty ja pinna kiristetty äärimmilleen. Stressimaha ilmoittelee jo itsestään, neljän työpäivän jälkeen. No, ensi viikolla uusi elämä ja kirjoittamista. Hyvää ja levollista yötä teillekin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Pitää sitä välillä rentoillakin, ilman kirjoittamista. Sinä vaikutat blogisi perusteella erittäinkin tunnolliselta ihmiseltä. Kunhan kesän ja loman tuoma poikkeustilanne hellittää, kirjoitat varmasti kahta innokkaammin.
Työt tosiaan haittaa muuta elämää, totta. Harmillista, että töissä on melkein pakko käydä, jos haluaa joka päivä syödäkin jotakin. ;)
(Ei tässä kommentissani juuri pointtia ollut, mutta tulipahan sanottua.)
Hippiehurrey: Joo, raskas työ, raskaat huvit... Odotan jo ensi viikkoa, että tosiaan nämä poikkeustilanteet alkaisivat rauhoittua arjeksi ja pääsisin oikeasti arkeen kiinni. Tämä viikko on ollut ihan omituinen, niin kuin aina lomaltapaluu tuppaa olemaan.
On kyllä sääli, että työ haittaa oikeaa elämää niin paljon, mutta minäkin olen ymmärtänyt, että työ on välttämätön paha ;).
Tuo tuntuu niin tutulta. Työ todellakin haittaa harrastuksia ja muuta elämää. Toki työ antaa myös mahdollisuuksia toteuttaa itseään! Ensimmäinen viikko töissä loman jälkeen on aina hieman etukenossa kulkemista, kyllä se kirjoittaminen taas ensi viikolla sujuu;)
-- mutta kyllä ihmisen, kirjoittavankin, tarvii poiketa välillä juuri tuollaisillekin poluille: ettei jaksa/tohdi enää laskea juotuja siidereitä tahi miettiä herkästi valuneita sanoja. Älä kauheasti siellä morkkiskele. Minun piti kirjoittaa miehen loman aikana joka päivä vähintään tunnin. En kirjoittanut kai yhteensäkään sitä -- mutta mieli työskentelee alati, siiderienkin aikana. Minä luotan siihen. :)
Voimia ja armoa ja jaksamista töihin!
Kiitos, Tirlittan ja Katja :)!
Lähetä kommentti