Unia

Tänä iltana harrastan elämänhallintaa eli hoidan kotia. Tiskauskirjoitin eli kirjoitin raakatekstiä aina siinä välissä kun tiskit likosivat. Kirjoitin unia. En niitä, joita olen nähnyt, vaan niitä, jotka ovat vielä näkemättä. Joku sanoisi sitä tajunnanvirraksi. Minä mietin tiskatessani, että ennemmin ne ovat unia - assosiaatioketjuja, joista voi tulla toisia, jotka muuttuvat, kiertyvät toistensa yli ja ympäri ja joiden logiikka tulee samasta paikasta kuin unien logiikka, sanat samasta paikasta kuin unet.

Tiskauskirjoittamisen lomassa purin matkalaukun, taas kerran, viimeinen kerta hetkeen, toivottavasti, ja latasin pyykkikoneen pesemään. Tarkoitus on vielä silittää tänään. Päällepantavaa huomiselle, ylihuomiselle.

Tuuletin tuuppaa ilmaa eteenpäin. On ollut kaunis viikonloppu täälläkin päin Suomea, sen tajusin kun katsoin viime yönä kotiin tullessani lämpömittaria. 27 astetta. Sisällä siis. Toivottavasti saan ensi yönä nukkua vain 25 asteessa, se olisi luksusta. Unta tarvitaankin, sillä viikonloppu kotipuolessa oli täynnä huolestumista ja suruakin, ja olen siksi ollut käsittämättömän väsynyt. Matalalentoa mustin siivin. Toivoisin voivani sanoa, että tällä kertaa suru vain säikäytti, mutta vielä en voi olla varma. Ja voinko ikinä. Sen vain unohtaa, aktiivisesti, että kaikenlaista voi tapahtua. Hyvä kun unohtaa, koska muuten ei voisi elää, mutta sitten kun taas muistaa, se heilauttaa perustaa myöten.

En halua ajatella mustia siipiä juuri nyt. Haluan ajatella arkea. Huomista hierojaa, jonka jälkeen minulla on koko ilta itseäni varten. Merkitsin sen kalenteriinkin. "Oma ilta", siellä lukee. Torstaina samoin. Tänään olen virittäytynyt unien taajuudelle, huomenna tartun taas Kreikkalaisiin.

Pesukone lopetti. Menen ripustamaan pyykit. Olen omassa kodissa.