Olen viilaillut Alfa Betaa ja Rhota. Alfa Betaa pitää varmaan vielä kirjoittaa, luulen, että lisukkeita, mutta en tiedä vielä mitä, en tunne tarvetta kun luen sitä. Taitaa olla aika antaa Alfa Betan levätä hiukan. Rho on erilainen. Rho on tuossa, juuri tuollaisena. Rhosta tulee tosi paljon mieleen Kappa - sama syntytapa, joka tuntui siltä, että minulta ei kysytty mitään, teksti vain tuli. Sama pituus ja jollain tapaa ne ovat sukua toisilleen, molemmissa vanhempi nainen ja hänen elämänsä, aivan erilaiset elämät.
Olen saanut yllättävän paljon aikaan nyt alkuvuodesta. Siltä se tuntuu ainakin. Olen halkaissut Alfan kahtia ja saanut kaksi novellia. Olen kirjoittanut Rhon, tai se on kirjoittunut. Yhtäkkiä minulla on yhden sijasta kolme. Seuraavaksi pitää varmaan tarttua johonkin hankalaan Kreikkalaiseen. Tauhun tai Omegaan. Ei välttämättä huvita hirveästi, vielä. Kyllä se siitä, kun ryhdyn hommiin. Vai alkaisinko lämmitellä uudestaan vanhaa Lambdaa, jonka olin jo hylännyt? Jotain siinä on, joka kutsuu minua yhä. Hmm.
Tällä hetkellä ilman Lambdaa viisitoista Kreikkalaista koossa. Tuntuu, että uutta pitäisi kirjoittaa vielä, jotta kokoelma olisi tasapainoisempi, eikä vinossa mihinkään suuntaan. Toivottavasti uutta tulee, kun vain kirjoittaa sitkeästi raakatekstiä. Kun on aikaa, virkavapaalla. Ja jo ennen sitä. Kirjoittaminen, vaikka tökkisikin, on kuitenkin se, joka pysyy, joka pitää pinnalla kun myrskyää. Jollei sitten väliaikaisesti pakota minua syvyyssukeltamaan. Toivottavasti ei pitkään aikaan, sillä muilla elämänalueilla sukellusta tuntuu olevan tarjolla ihan kotitarpeiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti