Minulla on alku ja loppu novellille. En tiedä, mitä niiden välissä tapahtuu, se pitää kirjoittaa vielä. Sydän lyö rauhallisesti. Ulos katsoessa häikäisee vähän, vaikka aurinko ei periaattessa paista, paitsi vähän. Alku ja loppu. Kirjoitan niiden väliin tarinan vielä kun on vapaata. Sydän lyö. Rauhallinen olo. Keskeneräinen, mutta rauhallinen. Siunattu melkein. Kädet lepäävät näppäimistöllä. Ajattelen alkua loppua ja sitä, miten menen huomenna vakiokuppilaan kirjoittamaan niille keskikohdan.
2 kommenttia:
Ihanaa! Paras hetki kirjoittajan elämässä.
Vaivanpalkka: aika zen :).
Lähetä kommentti