Viimeinen perjantai, tosiaan. Olen lukenut, olen tehnyt ruokaa. Korkkareissa on uudet kantalaput, kyllä nyt kelpaa taas kopistella pitkin työpaikan käytäviä.
Luin The Novicen loppuun. Mietin, hakisinko siskolta trilogian viimeisen osan nyt vai ehkä huomenna. Ehkä huomenna. Hartiat ovat menneet ihan jumiin kaikesta lukemisesta (huonoja asentoja sängyllä ja sohvalla). Jospa annan niiden levätä tänä iltana.
On sellainen olo, että olisi kiva tehdä jotain, jutella jonkun kanssa, mutta en tiedä kenen. Välillä optimismi lehahtaa yli kuin peitto, sanoo, että hyvä tästä tulee ja kyllä sinä selviät, Rooibos. Välillä on vain iso tyhjä kohta mielessä, sillä kieltäydyn parhaani mukaan ajattelemasta maanantaita. Ennen virkavapaata vitsailin aina, että se aika oli ennen ajanlaskun alkua ja virkavapaan alun jälkeen tuli aika jälkeen ajanlaskun alun. Ja että virkavapaan loppumisen jälkeen tulee musta aukko. Niin. Mitä tulee, kun jälkeen ajanlaskun alun tuleva aika on kulutettu loppuun? Alkaa tietysti uusi aika, erilainen. Erilainen, tosiaan.
Seuraavaksi alan puuhata jotain. Jotain käsillä. Ihan vain puuhaamisen vuoksi. Ehkä neulon, ehkä puuhaan jotain muuta. Huomenna käyn torilla. Toivon, että huomenna päiväni on täynnä jotakin, joka estää minua ajattelemasta sitä, mikä tulee koko ajan lähemmäs.
4 kommenttia:
Onnea matkaan "mustaan aukkoon". En ole ollut virkavapaalla, mutta minusta tuntuu samalta joka sunnuntai-ilta, kun olen saanut keskittyä johonkin tärkeään ja ihanaan. :)
Sitä paitsi, työssä kopsuttelu voi antaa vaikka minkälaisia uusia ajatuksia. Siis teksteihin! Minusta on ihana salaa pujahtaa hetkeksi kässärin maailmaan kesken työkiireiden. Eikä kukaan voi aavistaa mitään. No joo, huvinsa kullakin...
Vaivanpalkka, kiitos tsemppauksesta! Kunpa vain osaisinkin keskittyä hetkittäin omien projektien ajatteluun töissä, mutta kun en osaa... Tällä hetkellä on tavoitteena se, että pystyisi edes sitten iltaisin olemaan oma itsensä ja ilman työpäivän painolastia.
Jeps, ymmärrän hyvin, että työt tulevat perässä. Viime vuonna kannoin vielä konetta töitä mukana. Nyt olen jättänyt sen sinne. Pysyköön siellä, vaikka kuinka olen yrittäjä, samperi!
Joo, ja jotenkin ekstratylsää minusta on se, että jos murehdin töitä vapaa-ajalla, niin teen sen todellakin omalla vapaa-ajalla, enkä saa siitä kaikesta pähkäilystä edes rahaa... ;).
Lähetä kommentti