Kirjoitin viimeöisen raakatekstin puhtaaksi ja yllätyin. Siinä oli kuitenkin niitä kuvia, sitä tunnelmaa, jonka halusinkin, ja siihen oli helppo sujahtaa joukkoon, tarkentaa kuvia, kirjoittaa puhtaaksi, lisätä lauseita. Puolentoista rivivälillä neljättä sivua ja minulla on tunne, että kyllä se siitä, ehdottomasti. Aikaa ja kirjoittamista vain, niin kyllä se siitä.
Kello on jo yli kolmen ja minä en ole vieläkään imuroinut. Taitaa olla aika palata fyysiseen arkeen sanojen luota ja tarttua imuriin. Onneksi kirjoittamisesta tuli rauhallinen ja hyvä olo - nyt voi ihan hyvin ottaa palan tummaa suklaata ja antaa kyytiä villakoirille.
2 kommenttia:
Tsemppiä kovasti töihinpaluuseen ja onnea kaikille niille teksteille, joita olet urakoinut.
Oon kade kaikesta tekstistä, jota saat itsestäsi ulos paperille asti, jostain syystä se tuntuu ylitsepääsemättömältä mulle tällä hetkellä. Mutta itsekin menossa uuteen/vanhaan duuniin maanantaina ja siksi tsemppaan kohtalotoveria kovasti!
Voi kiitos, Juliana! Tsemppausta tosiaan tarvitaan, just tällä hetkellä tuntuu ihan epätodelliselta, että olisi jotain muuta elämää kuin tämä. Töitä? Mitä ne on? Joku Liisa-ihmemaassa-juttu?
Lähetä kommentti