Herkkuja

Ensin se ei päivitä ikinä ja sitten se päivittää samana päivänä kolme kertaa. Mikä sitä oikein vaivaa? Ei, ei vaivaa mikään kuin joskus kiire ja tänään aika sekä se, että Oman huoneen Päivi antoi minulle palkinnon, jonka perustelut saivat posket punastumaan. Kiitos paljon sekä palkinnosta että kauniista sanoista :)! Hienoon seuraan olen päässyt :).

Palkinnon ehdot ovat seuraavat:
* Jaa palkinto eteenpäin viidelle inspiroivalle bloggaajalle
* Kerro kolme asiaa, joita rakastat
* Näytä jokin kuva, jota rakastat ja kerro siitä
joten eiköhän ruveta hommiin!

Minua inspiroivat etenkin Kirjavan Katja ja Vaivanpalkka. Näiden naisten kanssa on sinnitelty kirjoitusolojen ja epäkirjoitusolojen kanssa jo pitkään ja heiltä olen aina saanut ihanaa vertaistukea.

Omalla tavallaan inspiroi myös Juliana, jonka blogia lukiessa muistan, miksi ratsastus (ja ratsastuksen analysoiminen!) oli vuosia minulle rakas harrastus - ja miksi haluan vielä jonain päivänä palata ratsastuksen pariin jälleen kerran.

Myös Narratiivien Ee ja nyt hiukan taukoileva Tosikko ovat niin pitkäaikaisia tuttavuuksia, että inspiroivat pelkällä olemassaolollaan.

Asiat joita rakastan? Tai siis kolme niistä? Millä tavalla tässä pitäisi suhtautua sanaan "rakastaa"? Onko se englannin "oh, I love muffins!"-tyyppisessä tarkoituksessa vai suomen kielen "minä rakastan sinua"-tyyppisessä merkityksessä? Kysymyksiä, kysymyksiä. Katsotaanpa, mitä keksin.

1. Minä rakastan kirjoittamista. (Tätä ei tarvinnut miettiä, tuli aika helposti.) Oikeasti rakastan. En tiedä mikä siinä on tai mikä osa päässäni on vinossa tai pois paikaltaan, mutta minulle kirjoittaminen luo sellaisia kiksejä ja sellaista mielenrauhaa, etten tiedä mitään vastaavaa.

2. Rakastan myös halkojen hakkaamista. Siinä saa keskittyä yhteen ainoaan asiaan - siinä on pakko keskittyä yhteen ainoaan asiaan, taikka kirves löytyy sääriluusta. Halkojen hakkaamisessa on jokin alkukantainen juttu: minä, kirves ja puupölli. Tämä hakkuupölli on liian pieni meille kolmelle. Ja kun ihan omin lihaksin saa pöllistä saunapuita, kun hiki valuu, käsivarret tekevät töitä ja ulkoilma täyttää keuhkot - kyllä, tykkään.

3. Tämä on ehkä vähän hävettävääkin, mutta rakastan joitain rutiineja. Rutiinit eivät ole muodikkaita, pitäisi olla dynaaminen ja menevä ja spontaani, mutta etenkin lauantaisin minulla on muutamia rutiineja, joita yksinkertaisesti rakastan. Rutiinit ankkuroivat minut paikalleni arkeen. Niiden ympärille voi sitten rakentaa sitä spontaaniutta. Enkä toki ole niin vaativa, etten osaisi olla ilman rutiinejani, jos tarve vaatii, mutta silloin kun arki on tavallista, siitä tavallisuudestakin saa voimaa.

Sitten pitäisi vielä valita kuva, jota rakastan. Katsokaa sivupalkkiini: sananjalkoja, tähtiputkia ja varjolilja. Mökki, kesä, äidin puutarha. En perustele enempää.

Viikonalkua kaikille! Yritän taas ehtiä päivittää jossain välissä - harmi vaan, että seuraava päivitys tuskin käsittelee kirjoittamista, ennemmin sen puutetta...