Kirjamessuantia

Vaikka bloggaankin enemmän kirjoittamisesta (tai kirjoittamattomuudesta) kuin kirjoista, olin saanut kutsun kirjamessuille Avaimen järjestämään kirjabloggaritapaamiseen. Oli mielenkiintoista kuulla Elina Hirvosen ja Anu Silfverbergin ajatuksia kirjoittamisesta ja heidän uudesta, yhteisestä kirjastaan Sata sivua - tekstintekijän harjoituskirja. Kiva, että saadaan taas yksi kirjoittamiskirja lisää ja nimenomaan kotimainen sellainen. Kunhan saan hankittua Sata sivua käsiini ja luettua sen, ilmoittelen teille mielipiteeni :).

Oli mielenkiintoista kuulla kirjabloggaamisesta enemmän ja etenkin kirjabloggareiden näkökulmasta. Kanssabloggaajat eivät olleet kaikki edes uppo-outoja minulle, Tuuren bongasin heti pöydän toisesta päästä ihan vain blogissa olevan kuvan perusteella. Vaikka minulla ei ollutkaan keskusteluihin kovin paljon annettavaa, oli tosi mielenkiintoista kuunnella toisia. Päässä sinkoili ajatuksentynkiä, jotka eivät ole vieläkään kaikki oikein muotoutuneet.

Siinä neuvotteluhuoneen pöydän ympärillä istuessani mietin myös sitä, että Avain on käsittääkseni ainoa suomalainen kustantamo, joka ottaa huomioon bloggarit noin hienosti. Olen aina tykännyt Avaimen imagosta kustantajana, mutta tänään vain vahvistui se tunne, että Avain on innovatiivinen ja nuorekas kustantamo. Tuollaiseen taloon menisin kirjailijaksi innosta kiljuen. Ei sillä, menisin innosta kiljuen melkein mihin vaan, mutta jos saisin valita, niin hienointa minusta olisi päästä Avaimen, Teoksen, Atenan tai Siltalan kirjailijaksi. Niin, tiedetään, tiedetään, mutta kai sitä saa leikkiä ajatuksella :)?

Olen taas kerran viime aikoina huomannut, että tällaiset ”oikeaa” elämää sivuavat tapahtumat (niin kuin edellinen Prosak, josta kirjoitinkin täällä, tai nyt tuo bloggaritapaaminen) virkistävät ihan hirveästi. Ne muistuttavat jollain tavalla siitä, mikä onkaan tärkeää ja myös siitä, että on ihanaa, että on oikeasti joku asia, josta on tosi innostunut.

Kaikenkaikkiaan siis kiva kirjamessukeikka, vaikken itse messuosastoja kiertänyt kuin puolen tunnin verran. Tuntuu silti, että omaisuus karttui, vaikka mitään en ostanutkaan.