Väärinymmärretyt hedelmät

Olen huomannut, että minulle väärinlukeminen ja -kuuleminen ovat tosi hyviä lähtökohtia kirjoittamiselle. Väärinlukemisia voi löytää päivän sanomalehdestä tai silloin, kun kirjoittaa puhtaaksi raakatekstiä koneelle.

Mitä innostuneemmin olen kirjoittanut raakatekstiä vihkoon ja mitä enemmän teksti on vienyt (siis en minä), sitä sekavampaa on käsiala. Saan siitä aina selvän, mutta joidenkin sanojen kohdalla vasta toisella kerralla. Joskus, kun kirjoitan tekstiä koneelle, hämmennyn - mitä tuo tarkoittaa? Miksi tuollainen adjektiivi? Sitten kun luen uudestaan, tajuan, että luin ensin väärin, että sana onkin ihan tuttu ja tavallinen, mutta usein totean, että itse asiassa se ensin oudolta tai absurdilta tuntunut väärinluettu sana onkin paljon parempi siihen yhteyteen.

Aluksi suhtauduin väärinluentojen käyttämiseen ristiriitaisesti. Ne tuntuivat hyviltä, mutta niiden käyttminen tuntui epäeettiseltä. Tuntui, että ei ole oikein olla uutta luova ja naseva sanavalinnoissaan, jos ne tulevat vahingon kautta. Jo vuosia sitten tajusin kuitenkin, ettei väärinluentojen hyväksikäyttämisessä ole mitään epäeettistä. Kaikkihan täällä on yhtä onnekasta sattumaa - tai sitten ei mikään, sillä minustahan se väärinluentakin tulee.

Väärinkuulemat ovat jotenkin vielä hedelmällisempiä kuin väärinluennat. Yleensä väärinluentani koskevat vain yhtä sanaa kerrallaan, mutta väärin kuullusta lauseesta saattaa poikia vaikka mitä, on väärinkuulema sitten napattu telkkarista tai salakuunteluna ruuhkabussin kanssamatkustajalta tai joltain kaverilta.

Viimeisin, tosi hyvä väärinkuulema minulle kävi viime torstaina. Väärinkuulin telkkarista yhden englanninkielisen lauseen. Lauantaiaamuna se ei enää jättänyt rauhaan, vaan otin kynän ja kirjoitusvihon ja suolsin kuusi sivua.

Hämmentävää oli, että ensimmäiset pari kolme sivua kirjoitin englanniksi - ihan vain, koska väärinkuulemani lause oli englantia, eikä suomennetusta versiosta päässyt niin hyvin samaan tunnelmaan. Muutaman englanninkielisen sivun jälkeen vaihdoin suomeksi ja se oli kieltämättä tuhat kertaa helpompaa. Ikinä aikaisemmin ei ole käynyt noin, että raakatekstiin tulisi jotain muuta kieltä kuin suomea ja se oli kyllä outo kokemus. Englanninkielisestä raakatekstistä löytyy sanoja, joita en osaa suomentaa, mutta jotka kuulostivat siltä, että ne sopivat kyseiseen tilanteeseen. Pitää tarkistaa joskus sanakirjasta, että osaanko alitajuisesti paljon enemmän kieliä kuin luulen, vai sävelsinkö ihan omiani.

Pitäisi muuten kirjoittaa ne kuusi sivua raakateksiä puhtaaksi koneelle. Saa nähdä, millaisia väärinluentoja puhtaaksikirjoittaminen poikii.