Päivällä viihdytin työkavereita ja muita kanssaihmisiä yskälläni. Olen lapsesta asti onnistunut säikyttämään ihmisiä kumealla yskälläni, joka kuulemma kuulostaa siltä, että yskijä on pakosti 120-kiloinen miehenjärkäle, eikä pienehkö nainen. Jotain yskästäni kertonee se, että yksi työkaveri tuli moikkaamaan tunnistettuaan minut yskän perusteella parin huoneen päästä.
Töiden jälkeen kävin vyöhyketerapiassa. Ehkä hiukan riskaabelia tämän taudin suhteen, hoidolla kun on taipumus pahentaa olemassaolevia tauteja kun aineenvaihdunta lähtee liikkeelle. Muttakunonneantibiootit, kuitenkin? Äsken söin ja nyt on olo hiukan untelo. Raukea olo, pää hiukan kipeä (yskimisestä), tekisi mieli mennä sohvalle peiton alle pieneksi mytyksi. Ehkä menenkin. Juon kuumaa, juon kylmää, syön hiukan joululta jääneitä suklaita. Ehkä neulon, ehkä katson telkkaria tai luen Nenäpäivää. Otan rauhallisesti, taas kerran; menen aikaisin nukkumaan, taas kerran. Juuri nyt se tuntuu ihan hyvältä vaihtoehdolta.
4 kommenttia:
Hurjasti tsemppiä antibioottien kanssa pärjäämiseen ja yskään! Joskus aikaisin nukkumaanmenokin on oma nautintonsa :)
Kiitos, Juliana! Aikainen nukkumaanmeno on nautinto, mutta jostain syystä se on tosi vaikea toteuttaa... ;)
Tulin Karkin blogin kautta tänne. Haa, minullapa onkin sellainen aivastus, että melkein rappaukset tippuu. Hävettää. Muilla tytöillä on pieni ja naisellinen "tsih" ja mulla on hurrikaanilukemia lähentelevä "AAATSSHIIIIII" - sopivin alkutehostein varustettuna.
Toivottavasti vointisi kohentuu ja uusivuosi alkaa tasaisesti hengitellen.
Johanna, tervetuloa :)! Olen kohtalotoveri tuon aivastuksen suhteen - en tajua miten muut tekevät sen naisellisen tsih-jutun, minulla roiskuu räkä (sori) ja naapuritkin kuulevat. Kaikkein hämmentävintä on se, jos mies aivastaa äänettömän tsih:in. Siis mies. Satakakskytkiloinen. Ja taas minä, tosi naisellisena, pärskäytän omani ilmoille... Luulen, että sievää aivastusta ei voi oppia enää vanhoilla päivillään. Tai minä en ainakaan voi ;).
Lähetä kommentti