Tänään jonkin verran ajatuksia, muutama sivu raakatekstiä, pari huonoa runoa, vähän lämpöä, sydämentykytystä, väsymystä. Edith Södergran teki kaiken paremmin.
Askartelen, raavin kontaktiliiman jämiä sormenpäistä, se tarttuu lujasti kaikkeen, mutta se kai sen on tarkoituskin. Juon inkiväärirooibosta, päiväunet jäivät väliin, lunta sataa. Haluaisin ulos tuonne pehmeään, laskemaan pulkkamäkeä jonkun erityisen kanssa, kahlaamaan kahta uraa polvia myöten.
Tänään olin liikuttunut, kun lähdin Hakaniemen hallin suutarin luota. Suutari lupasi parantaa talvikenkäni, tuosta noin vain, ilman muuta, milloin sä haluat tän, vaikka olin jo uskonut sen olevan parantumattomasti sairas, lopettaminen on silloin armeliainta, ikiuni ja jäähyväiset. Maanantaina saan entistä ehomman saapikkaan ja ilahdun vielä lisää.
Lumisateen keskeltä kaupunkia ei paljon näe. Päivällä, kun katuvalot eivät loistaneet oransseina, eivätkä ikkunat erottuneet taloista, tai autot kaduilla, lumisade kätki toisen puolen kaupunkia kokonaan sisäänsä, erehdytti pois. Silloin seisoin ikkunassa, katselin aavaa tyhjyyttä niin kuin kangastusta katsotaan.
2 kommenttia:
Edith teki kaiken paremmin, mutta voimme edes yrittää seurata, kuitenkin omasointisina.
Edithin Runot on aina yöpöydälläni.
Leen: Edith on ihana :)!
Lähetä kommentti