Inahdus haastoi blogissaan kertomaan vuoden 2010 parhaat lukukookemukset. Tosiaan - paljon on luettu, mutta kun vielä muistaisi, että mitä kaikkea, niin se auttaisi varmaan jo paljon... Mutta yritetään.
Kenellekään ei liene kaiken sen hehkutuksen jälkeen yllätys, että yksi vuoden parhaista lukukokemuksista oli minulle Essi Kummun Karhun kuolema. Entä ne muut? No esimerkiksi Douglas Couplandin Eleanor Rigby, Siri Kolun Metsän pimeä, Herta Müllerin Matala maa ja varmasti vielä joukko muita, joita en yksinkertaisesti muista. Tuossa sivupalkissakin on vain viisi viimeksi luettua, joten niistä ei ole apua, kun yritän muistella keväällä luettuja kirjoja. Todennäköisesti tälle vuodelle tulee vielä pari kivaa lukukokemusta; etenkin Nenäpäivää odotan innolla ja olisi hienoa, jos ehtisin lukea ikuisuuslainassa olevan Atwoodin Year of the Floodin vielä tälle vuodelle.
Se, mikä on ollut kivaa tämän vuoden lukemisissa on se, että olen onnistunut kuitenkin lukemaan suht paljon - siis verrattuna edeltäviin vuosiin, eikä todellakaan kanssaihmisiin! Toinen hyvä asia on syksyllä aloittamani palkkapäiväkirja-systeemi. Joka palkkapäivä (tai sen välittömässä läheisyydessä) uusi kirja. Toimii ja on kivaa :). Johonkin se pari-kolmekymppiä menee kuitenkin, ja todennäköisesti johonkin turhuuteen, joten ihan hyvin voin laittaa sen rahan kirjaan. Tämän vuoden palkkapäiväkirjat ovat Karhun kuolema, Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät ja Stiefvaterin Väristys. Ensi vuoden ensimmäistä palkkapäiväkirjaa varten minulla on jo suuria suunnitelmia, joita maltan tuskin odottaa :)
4 kommenttia:
Karhun kuolema vaikuttaa hyvältä. Pitää etsiä käsiin. Uudet kirjat ovat kyllä kutkuttavia. Harmi, että on niin paljon vanhojakin lukematta. (Minä olen tosi hidas lukija, keskittyminen herpoaa herkästi ja nykyään alkaa tulla omia ideoita liki kaikesta, mitä luen. Hyvähän se tietysti toisaalta on, mutta haittaa uppoutumista muiden tarinoihin.)
Vuorovettä: Suositan tosiaan lämpimästi Karhun kuolemaa! Tällä hetkellä olen itsekin tosi hidas lukemaan, Smithin Kauneudesta sujuu pari sivua kerrallaan. Hitaasti hyvä tulee :).
Kummun Karhun kuolema on tullut viime aikoina niin monelta taholta vastaan, että minun oli aivan pakko lukea se. Mikä mahtava lukukokemus! Juoni on aika simppeli, mutta se kieli! Niin mahtavaa, tarinan ja ihmiset näkee silmissään. Lauseissa on kuvattu, kerrottu kaikki tarpeellinen, ja kuitenkin liian vähän että lukijan omalle mielikuvitukselle jää tilaa elää. Ainoa harmi oli se, että luin sen nopeasti, ahmin. Se pitää lukea vielä kohta uudelleen, tarkemmin ja enemmän läsnäollen.
Suosittelen lämmöllä muillekin!
Anonyymi - onpa kiva kuulla muidenkin kokemuksia Karhun kuolemasta :)! Kiva että tykkäsit. Minustakin se tyyli oli jotain ihan mahtavaa. Tykkäsin kyllä juonestakin, ei ollut mielestäni liian simppeli, vaan juuri sopiva, sopusoinnussa muiden osa-alueiden kanssa.
Lähetä kommentti