Jos saisin valita, asuisin asunnossa, jossa minulla olisi työhuone. Sen ei tarvitsisi olla suuri: työpöytä, työtuoli (hyvä ja ruma kuten kaikki hyvät työtuolit ovat), kirjahylly - siinä se. Ehkä nojatuoli ja jalkalamppukin, mutta ne eivät ole pakollisia. Niin ja ikkuna tietenkin. Eräs tuttu heitti kerran, että "tietenkin siitä sun työhuoneesta ois ovi pihalle" ja se olisikin aivan luksusta; niin luksusta, etten edes haaveile sellaisesta. Huone riittäisi.
Työhuoneesta haaveileminen ei oikeastaan tarkoita sitä, että haaveilisin omasta tilasta, vaan siitä, että työhuone saisi näyttää juuri siltä, miltä se näyttäisi. Työhuoneeseen voisin kerätä näkyville kaiken sen, mikä merkitsee tai herättää ajatuksia. Valokuvat, lehtileikkeet, kirjat, taulut, matkamuistot, rasiat täynnä tavaroita... Ja sitten ovi kiinni, niin ettei kaaos näy muualle asuntoon. Paikka, jota ei sisusteta, vaan paikka joka sisustuu. Leikekirja - se kuvaa ehkä parhaiten sitä, millainen haluaisin työhuoneeni olevan.
Ei sillä, en valita nytkään. On työpöytä, jolle mahtuu tarpeellista ja tarpeetonta tavaraa, on kakkoskirjahylly tuossa lähellä, on ikkuna ja maisema. Mutta olisihan se ylellistä, että olisi työhuone, jonka voisi omistaa itselleen. Työhuone, jonka kirjoituspöydän kulmalla olisi kuppi rooibosta tai hyvää mustaa teetä, tummaa suklaata ja niitä Malacon isoja salmiakkikaloja, joita olen himoinnut jo neljä päivää. Ehkä tuo sama vanha orkidea, joka kukki aikoinaan kolme vuotta putkeen ja viettää nyt sapattivapaata, eikä suostu osoittamaan viihtymisen merkkejä. Seinillä olisi paljon kaikkea ja ikkuna ei antaisi suoraan etelään, jotta aurinko ei häikäisisi kirjoittajaa liikaa. Ja siinä työhuoneen ympärillä, siinä olisi koti.
Haaveilla kai saa aina?
7 kommenttia:
Huokaisin, kun luin haaveitasi. Kaikki tuo olisi luksusta. Luulen, että tästä kirjoituksestasi minun sisälleni jää kasvamaan itu, joka jossakin vaiheessa vaatii omaa työtilaa tässä kodissani. Nyt minulla on sellainen moderni mobiili "työpiste", joka on kyllä toisaalta joissakin tilanteissa ihan käteväkin, mutta ei se noita etuja anna, joita haaveissasi näit.
Paula: Minä vähän luulen, että haaveeni jäävät haaveiksi ;). Ainakin, mitä ulko-oveen tulee ;). Muuhan on periaatteessa aika järjestettävissä, jos vain on rahaa hankkia asunto, jossa on mooonta huonetta ;).
Haaveilla saa ja pitää :--) Minäkin haluaisin erillisen työhuoneen, työt, sen haasteet ja mielenkiintoisuudet voisi pitää siellä ja koti muualla.
Oi, en tahdo mitenkään leijailla, mutta erittäin lohdullista ulkomaille muutossa on se, että saan ikioman työhuoneen :) Tosin se ei ole maaseudulla, eikä sen ikkunoista varmaankaan tule näkymään muuta kuin taloja. Mutta silti innoissani piirrän jo kuvaa siitä..se vain saattaa sitten olla kamalan sekainen paperikasojen täyttämä kammio, mutta ainahan saa haaveilla :)
Tuure: Joo, ja haaveen ja pakkomielteen välillä on vain hiuksenhieno ero ;). No, vaikka työhuoneesta haaveksiminen muuttuisi pakkomielteeksi, niin se ei liene vaarallista? Toivottavasti saamme joskus työhuoneemme!
Helmi-Maaria: Oi, onnea työhuoneellesi! Ja mitä haittaa, vaikka työhuone olisi kamalan sekainen kammio - eikö se melkein ole sitä varten :)?
Kyllä sinä sen ulko-ovenkin olisit ansainnut! Ehdottomasti.
-T2
Kiitos, T2! :)
Lähetä kommentti