May the Force be with you

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Epäsäkenöivät päivät

Luen Michael Cunninghamin Säkenöiviä päiviä. Ostin sen alesta joskus viime kesänä hintaan 3 euroa ja se on lojunut luettavien pinossa siitä asti. Etten sitten aiemmin tarttunut siihen! Olen lukenut ehkä puolet ja olen ihan vaikuttunut. Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen en kyennyt hetkeen kuin huohottamaan. Vau. Hieno kirja, ja lojunut kokonaisen vuoden kirjoituspöydälläni tyhjän panttina?! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Viikonloppu ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä joku typerä loppukesän/alkusyksyn flunssanpoikanen on tullut vierailulle. Mokoma hyyryläinen, menisi jo matkoihinsa; tämä kroppa on liian pieni meille kahdelle. Vedän c-vitamiiniövereitä ja kurlaan suolavettä.

Olin ajatellut, että tänä viikonloppuna olisin päässyt Myyn kimppuun ihan toden teolla, mutta ei väkisin. Ehkä ensi viikolla sitten, kunhan tämä typerä flunssa hankkii menolipun johonkin muualle. Ajatuksia pyörii jo päässä, siis Myyn suhteen. En ole ihan varma toteutuksesta, mutta sen verran tiedän, että raakatekstiä pitää kirjoittaa. Jospa sieltä sitten löytyisi vastauksiakin. Männäiltana kirjoittamani raakatekstinovellintynkä ei innosta yhtään - kyllähän siitä varmasti teksti tulisi, kun jaksaisi rakentaa ja purkaa, maalata ja käyttää kirvestä. En ole ihan varma, haluanko sitä. Idea ei periaatteessa ole huono, mutta voi olla, että se toimii jossain toisessa ajassa ja tekstissä paremmin. Tai sitten kirjoitan tuosta olemassaolevasta sellaisella tyylillä, joka on minulle täysin vieras, ja otan sen harjoituksen kannalta.

Ilta on kaunis. Menen sohvalle Michaelin kanssa.

8 kommenttia:

Kyllä tämä tästä... kirjoitti...

Michael Cunningham on yksi lempparikirjailijoitani. Kirjoittaa niin hyvin, että kateeksi käy! Ja tuo säkenöivät päivät oli ihana. Itse luen parhaillaan Michaelin samaa sukua teosta ja sekin on oikein loistava :-) Minusta Cunningham menee samaan kategoriaan Oatesin ja Atwoodin kanssa taidoissaan.

Rooibos kirjoitti...

Minulle tämä on ensimmäinen Cunningham laatuaan, mutta tosiaan erittäin iloinen yllätys :).

Pirstale kirjoitti...

Mulle kävi samalla tavalla aikoinaan Berliininpoppelien kanssa. Se jaettiin joskus ilmaiseksi Helsingin rautatieasemalla vai oliko se Kolmen sepän patsaan luona ja ajattelin, ettei ilmaiseksi jaettava kirja voi olla hyvä. Viime keväänä luin sen ja ostin heti jatko-osat perään!

Rooibos kirjoitti...

Pirstale: Minäkin haluan osua paikalle, kun jaetaan ilmaisia kirjoja! ;) Saas nähdä miten käy tämän Säkenöivien päivien kanssa - minusta keskimmäinen osa ei yltänyt ihan ensimmäisen tasolle, kolmas osa on nyt menossa. Hyvä joka tapauksessa, ja mielenkiintoinen. Onneksi luin sentään nyt, enkä lykännyt vielä myöhempään!

Kesäminkki kirjoitti...

minä puolestani rakastuin jo aikanaan tunteihin ja sen jälkeen vielä syvemmin kotiin maailman laidalla, joiden jälkeen säkenöivät päivät oli muistaakseni minulle yksinomaan pettymys.
että kokeilepa muitakin cunninghameja! :)

Rooibos kirjoitti...

Kesis: Ai, että Säkenöivät päivät voisi olla pettymys? Hmmm. Ei se kyllä ollut yhtä ilotulitusta alusta loppuun - eka osa teki tosi suuren vaikutuksen, keskimmäinen oli ehkä vähän plääh sen ekan jälkeen, mutta viimeisestä osasta tykkäsin taas. Pitää katsoa, jos muitakin Cunninghameja kävelee vastaan - Tunnit olen nähnyt vain leffana, nuo muut kirjat ovat minulle ihan uusia tuttavuuksia.

Anonyymi kirjoitti...

Haa! Näemmä Säkenöivät päivät voi olla hyvä, jos siitä aloittaa. Suurena Cunningham-fanina tartuin siihen aikoinani hulluna ilosta, mutta melkein raivostuin kirjalle, koska se ei musta yltänyt Cunninghamin taatulle tasolle. Taas suuret odotukset seuraavalle kirjalle, jonka suomennos ilmestyy tänä syksynä... Tule hyvä kirja!

Rooibos kirjoitti...

Heh - ilmeisesti olen aloittanut juuri oikeasta Cunninghamista, kun sekä Kesiksellä että Anonyymillä on ollut paha paikka Säkenöivien päivien kanssa. Etunsa siis silläkin, etten ole tutustunut ko. kirjailijaan tätä ennen ;)!