Linkki ja sen kaverit

Blogiini ei yleensä tulla millään kummallisilla hakusanoilla. Viljelen varmaan liian vähän kummallisia sanoja blogiteksteissä ;). Sen sijaan tänään on käynyt toista kertaa blogini historiassa se, että joku on linkittänyt jonkun postaukseni Facebookiin. Se ensimmäinen linkitys oli ihan ymmärrettävä sinänsä, että kehuin siinä erästä kirjaa ja oletan, että joku on sitten halunnut jakaa mielipidettäni. Tänään Facebookista on tultu blogiini arviolta seitsemänkymmentä kertaa. Seitsemänkymmentä kertaa on pyörähdetty täällä siksi, että joku on linkannut johonkin tämän blogikirjoitukseni. Hämmentävää, että juuri tuon - eihän siinä ole yhtään mitään sisältöä? Ei, en valita, mutta hämmästelen, että miksi juuri tuo nimenomainen postaus.

Palatakseni vielä noihin hakusanoihin - suurin osa tulee tänne hakemalla sanaparia Rooibos kirjoittaa. Ihmiset googlaavat aika paljon myös kuningatarhyytelöä ja viimeksi tällä viikolla sain uuden kommentin jo iäisyyden vanhaan kuningatarhyytelöpostaukseen. Blogistani on haettu viime aikoina myös runoja toipumiseen - harmi, ettei niitä löydy täältä. Rumia runoja haetaan myös joskus, mutta vaikka myönnän kirjoittavani niitä, ei niitäkään löydy täältä. Ei sillä, runot ovat kyllä kivoja ja pitäisi varmaan ottaa osaa Jennin runohaasteeseen. Jonkun verran blogistani on myös haettu iltarauhaa ja kirjoituskaveria. Enkä voi olla mainitsematta aina ja ikuisesti listoilla keikkuvaa hakua Kärpästen herra tiivistelmä. Sanon niin kuin aina ennenkin: lukekaa itse, koululaiset! Tästä blogista ei tule löytymään edelleenkään tiivistelmää, juoniselostusta, analyysiä tai referaattia Goldingin Kärpästen herrasta, mutta minua ei lainkaan haittaa, että niitä haetaan täältä. Päin vastoin, toivon, että kaikki, jotka aikovat laistaa Kärpästen herran lukemisesta ja pahimmassa tapauksessa kopioida netistä osia kirjallisuusesseeseensä tai -esitelmäänsä, tulevat tänne, jotta saan sanoa yhä uudestaan: Lukekaa itse, se on hieno, jännittävä ja kaikkea muuta kuin tylsä kirja. Sen luettuasi et ole entiselläsi.

Ja kas näin aasinsiltaa pitkin Zadie Smithin Kauneudesta-romaaniin. Sillä jos Kärpästen herra ei todellakaan ole tylsä, niin ei voi mitään, minä en vain syty Kauneudesta. Kirja on hyvin kirjoitettu, kansi on ihana (ai mitenniin ulkokirjallinen kommentti), mutta ei... en vain kykene. Voi olla, että Kauneudesta jää yksinkertaisesti kesken. Ihan sama kuinka nero Zadie Smith on. Voi myös olla, että minun pitää hankkiutua eroon omasta kappaleestani juuri siksi. En tiedä, saa nähdä. Kun se kansi on kumminkin niin ihana.