Viikonloppu meni kirjoituskurssilla. Olen yhtä aikaa ihan tyhjä ja aivan umpitäynnä ja kulkenut pienessä sumussa koko päivän. Leirillä sain aikaan harvinaisen vahvan tunnelatauksen etenkin erästä tekstiä kirjoittaessani, ja tuntuu, että sukelsin jonnekin, josta en ole vieläkään (luojan kiitos) noussut kokonaan pois. Haluan, että tämä kummallinen lumous jatkuu, tämä tunne, että on upoksissa, toisessa todellisuudessa. Ainahan kaikki tuontyyppiset kurssit, leirit ja ylipäätään ajat ovat intensiivisiä ja juuri siksi niin vaikuttavia, mutta tämä kokemus oli kyllä kärkipäätä niistäkin. Ja silti tuntuu kuin sukeltelisin vasta eteisessä - kuin ovi olisi avattu ja näkisin vilauksen siitä, millaista voi olla. En tiedä, sisälläni on varmaan liikahtanut jotain. En tiedä mitä, enkä tiedä onko sillä muuta vaikutusta kuin tämä tunne, että pääni sisältö on jossain muualla kuin minä itse, ja tavallaan se on ihan sama: pääasia on jotenkin se, miltä kurssilla ja sen jälkeen tuntui.
Viikonloppuna tapahtui paljon. Ei ehkä fyysisesti, mutta emotionaalisesti ja osa tapahtumista tuli pyytämättä, eikä ollut ihan miellyttävää. Kokonaisuus on kuitenkin isosti plussan puolella. Edes se ei haitannut mitään, että perjantaina vastaanotin meilitse hylsyn kustantamo D:ltä. Hetken se kirpaisi, koska hylsy oli ihan perustavallinen yksilö, mutta sitten hylsy jäi kaiken muun jalkoihin ja nyt siitä on jo ikuisuus, siitä hylsystä.
Kerron myöhemmin jotain lisää, ajatuksia kurssista ja muuta. Nyt olen kuitenkin turhan lähellä pintaa ja yritän päästä sukeltamaan takaisin päin edes ihan vähän matkaa. Tiedän, etten voi pysyä enkä pysy sukelluksissa loputtomasti, mutta en voi vielä päästää irtikään ja hukata tätä erikoista olotilaa.
1 kommentti:
Hyvää ja toivottavasti kestävää olotilaa siis toivotan :)
Lähetä kommentti