Tänä iltana taivaalla on kaikkia pilviä. Valkoisia, mustia, sinisiä. Ohuita, utuisia, suuria möhkäleitä, tasaista massaa, Cumuluksia kaikissa väreissä, toisaalla taivas on laveerattu.
Viime yönä kun katulamput sammuivat koko Helsingistä, minä nukuin enkä nähnyt pimeää.
En ole kirjoittanut, vaikka olemiseni riippuu kirjoittamisesta. En osaa, olo on levoton, mahaa kivistää. Silloinkin kun ei oikeasti, niin mielikuvaa mahasta.
Tämäkin päivä on jo ohi. Jäljellä sänky ja uni ja siinä välissä kirja, valkoinen sivu, mustat kirjaimet, jonkun toisen sanoja. Unohdan niihin omani. Väsyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti