Umpihangessa

Umpihankea eteenpäin. Korjaan Kreikkalaisista nyt ne asiat, jotka osaan ja pystyn ja kykenen ja sitten lähtee käsikirjoitus taas matkaan.

Kuten huomaatte, eilisen rypeminen pohjamudissa on toennut taas puurtamistasolle. En voi väittää, että olo olisi toiveikas, mutta kyllähän sitä voi tehdä hommia ilmankin. Sitäpaitsi Alfan uusi loppu on ihan ookoo. Fiksasin myös Myyn loppua hiukan. Ja muutin yhden suomalaisen presidentin vaimon toiseksi. Ihan vielä en ole päässyt siihen vaiheeseen, että kuutonen silmään ja täysi rähinä päälle, mutta kyllä se siitä. Tyyliseikat voivat olla kyllä kova pala nieltäväksi ja aionkin miettiä lähiaikoina sitä, että pitääkö Piistä tosiaan riisua vähän sitä patetiaa pois. Tässä uudessa hylsyssä ei kiinnitetty Piihin erityisesti huomiota, mutta aikaisemmin on kiinnitetty - se jakaa mielipiteitä -, ja kyllä tämän uuden hylsyn jotkut tyyliin liittyvät kommentit voi yhdistää myös Piihin, vaikkei sitä nimeltä mainitakaan. En tiedä - ehkä jos Pii olisi muuten simppeli, mutta sitten siellä olisi joukossa ne muutamat kohdat, jotka saisivat olla ihan niin pateettisia ja ylilyöviä kuin vain haluavat... nousisivat sitten paremmin esiin... se saattaisi toimiakin... tätä täytyy miettiä.

Umpihankea ja jäätä sen alla. Ei se mitään. Laitetaan nastat kenkien pohjiin, niin ei lipsu. Ja umpihankitreenin pitäisi olla tosi tehokasta lihaksille. Varmaan myös kirjoituslihaksille?