Vietin vapaan viikonlopun muissa maisemissa. Ei kirjoittamista. Sukua, saunomista, lumihangessa pyörimistä, pakkasta, reippailua pakkasessa, rutiineja. Ajattelin kirjoittamista kyllä. Muutaman kerran vihlaisi ikävästi kun ajattelin viimeviikkoista hylsyä. Lakkasin ajattelemasta. Tein kaikkea sitä, mitä aina teen kun olen noissa maisemissa. Ajattelin silti kirjoittamista, aina välillä hiukan. Piitä. Kuinka yritän kirjoittaa siitä sen uuden version tällä viikolla, vaikka vapaata aikaa ei juuri olekaan. Kuinka tykkään siitä versiosta, joka minulla on jo, siitä vanhasta Piistä. Ja kuinka olen huomannut uutta Piitä kirjoittaessani sen, miten helposti työnnän niitä pilkkuja jokaiseen lauseeseen ja kuinka lauseet eivät pysy niin yksinkertaisina kuin voisivat. Ymmärrän jo vähän, mitä saamani palaute tarkoittaa tyylin osalta. Yritän tehdä uudesta Piistä erilaisen. Katsotaan, mitä tulee.
Viikonloppuna olen nukkunut yhdeksän tuntia yössä, eikä se riitä mihinkään. Yhtäkkiä tarvitsisin taas kaksitoista tuntia unta yössä. En tiedä miksi. Ehkä aivojen pitäisi saada enemmän breikkiä. Ehkä se on tämä kylmä ja olen karhujen sukua ja elimistöni haluaisi hibernoida. Yritän mennä ajoissa nukkumaan tänään. Huomenna kirjoitan ja tiskaan ja pidän pakkasta.
2 kommenttia:
Huomenna kirjoitan ja tiskaan ja pidän pakkasta.
Tai sitten voisit lähteä Australiaan.
Niin totta, Calendula :)!
Lähetä kommentti