Hyy

Inspiration usually comes during work rather than before it.

Madeleine L’Engle

Puoli tuntia raakatekstiä kirjastossa töiden ja sosiaalisen elämän välissä. Hieman takeltelevaa, mutta kirjoittamista silti. Ei hassumpaa.

Palelen. Hytisyttää pelkkä ajatuskin siitä, että kohta pitää ripustaa pyykit, koska kone huuhtelee ne kylmällä vedellä ja märät pyykit hyytävät sormia kun niitä ripustaa narulle. Muutenkin palelee. Epäilen, että joku ikävä tauti yrittää tehdä pesää. Olen vitamiinipöhnässä aamusta iltaan. C:tä, D:tä, multia, sinkkiä, öljykapseleita. Rooibosta join päivällä viisi kupillista, mustaa teetä yhden ja iltasella glögiä. Aion linnoittautua peiton alle, kunhan olen taistellut ne pyykit kuivumaan.

Valittaisin ajasta taas, jos sen valittaisi siitä aina. Sen puutteesta. Kirjoitusajan. Mietin myös sitä, mitä olen valmis tekemään. Mistä olen valmis luopumaan. Samalla tiedän, että suuret liikahdukset vaativat taustatuekseen tiedon siitä, ettei tämä kaikki ole turhaa hamaan vanhuuteen asti. Että saisin todisteen siitä, että pystyin julkaisemaan ainakin kerran. Sitten uskaltaisi yrittää aavistuksen verran toisella tavalla sitä toista kertaa.

Nenäni on kylmä. Kylmät hiiret juoksevat reisiä ja käsivarsia pitkin. Niiden varpaat ovat ohuet ja vilusta sinistyneet ja kulku kevyttä ja kankeaa. Niiden hitunaisessa turkissa on kuuraa vatsahaivenissa ja niiden viikset väpättävät.