Pimeää

Minä olen vähän niin kuin talvi. Mitä syvemmälle pimeään mennään, sitä enemmän minä haluaisin kääriytyä hiljaiseen elämään. Ei ole tarvetta puhua, eikä avata kaikkea. Yksinkertainen tuntuu kauneimmalta ja pimeä omalta pesältä. Enkä oikein ole valmis siihen, että ihan kohta päivät pitenevät, valossa on valkeat kulmat ja se vaatii kaikenlaista. Viime talvena oli sama: en saanut pimeistä päivistä kylliksi ollenkaan, vaan matkustin välipäiviksi kaamokseen ja olin innoissani siitä, että valoa oli niin vähän. Talvipäivänseisaustakin odotan. Se on jotenkin pesien pesä.

Minulla on sosiaalista elämää. On. Kalenteriin on merkitty. Ihan hyvä varmaan, koska muuten erakoituisin, niin paljon kuin se on mahdollista, kun on arkisin päivät töissä. En tiedä. Haluaisin rauhallisia, villavia päiviä. Kokonaisia päiviä. Jonoksi asti. Jotenkin tuntuu, että tammikuussa lisääntyvä valo vaatii olemaan tarmokas ja tekemään ja olemaan aktiivinen, mutta kun tarmo on aika vähissä, niin se tuntuu pelkästään väsyttävältä ajatukselta. Ehkä  valo tuo sitten sitä tarmoakin? Oletettavaa olisi.

Kirjoittelin aamusivuja. Uutta novellintekelettä varten on ajatuksia lihottamisesta (syöttöpossu), mutta en saa niistä kiinni. Ajatukset tuntuvat saippuoiduilta ja ne lipsuvat helposti käsistä. Ei sillä, on vaikea keskittyä mihinkään. Vaikea antaa raakatekstin olla raakatekstiä ja olla vaatimatta siltä mitään. Aina kun en kirjoita aktiivisesti, rupean olettamaan raakatekstiltä kaikenlaista ja sehän ei ole se juttu.

Keskittymiskyky on heikko. Etenkin, jos pitäisi keskittyä hetken siihen, ettei tarvitse suorittaa koko ajan. Askartelen joulutähtiä. Tai en enää. Lähti vähän lapasesta. Niitä on niin paljon, että niitä on liikaa, vaikka jakelen niitä ystävillekin. Tekisi hyvää hetken ajan vain olla. Ehkä kaivan tänä iltana piikkimattoni esille ja makaan sen päällä tekemättä mitään.

Ajatukset sipaisevat aina välillä Kreikkalaisiakin, ja sitä, että kustantamo G lupasi palata "jouluun mennessä" tai "joka tapauksessa tämän vuoden puolella". Jos olen onnekas, he ilmoittavat, että menee tammikuulle. Olisi kiva. Että ilmoittaisivat siis. Sellaisesta tulee aina hyvä mieli, että ilmoitetaan viivytyksistä. Jos eivät ilmoita, niin ottavat sitten yhteyttä kun on sen aika. Viime päivinä en ole tiennyt mitä mieltä olen Kreikkalaisista. Jossain vaiheessa tammikuussa tulee eteen se hetki, että tulostan viimeisimmän version ja luen sen läpi ensimmäistä kertaa sitten lokakuun. Pelkään vähän sitä hetkeä. Aika paljon.