Jos muutkin, niin minäkin? Niin monet kertovat tässä vaiheessa, kuinka kuluva vuosi on sujunut (esimerkiksi Lumiomenan Katja, Kristiina Vuori tai vaikkapa Luen ja kirjoitan -blogin Paula) ja se jotenkin innoittaisi itseäkin tekemään taas välitilinpäätöstä. Mietin tuossa sohvalla loikoessani, että entä jos kasaisinkin tässä joutessani oikein kunnollisen koosteen siitä, mitä vuonna 2012 tapahtui. Sitten rupesin pohtimaan, että mitä siihen koosteeseen tulisi. Totesin, ettei koosteesta ainakaan kauhean pitkä (=kunnollinen) tule. Listasta tuli sitten tällainen:
Halvaannuttava hylsy tammikuussa.
Toinen hylsy melkein heti perään, jossa siinäkin valitettiin tyylistäni.
Keväistä taistelua tyylikriisin kanssa.
Kesän ihana kirjoituskurssi.
Yhden hengen kirjoitusleiri Hangossa.
Kreikkalaisten neljännen version kirjoittaminen syys-lokakuussa.
Odotus.
Väleihin on tietysti mahtunut kannustavia tapaamisia kanssakirjoittajien kanssa sekä yhtä sun toista siviilielämää, mutta tuossa ovat vuoden 2012 kulmat, ne joissa jotain lähti joko eri tai samaan suuntaan. Hyvinä asioina on erityisesti jäänyt mieleen tyylikriisin aikana saamani tuki, kesän kirjoituskurssi, joka poiki paitsi novellin, myös avaramman mielen. Ja siihen olen tyytyväinen, että pusersin kuukaudessa kasaan Kreikkalaisten uuden version, josta tuli hyvin erilainen kuin edelliset versiot.
Nyt sataa vettä. Pitäisi syödä, sillä moussaka on ollut uunissa jo tarpeeksi pitkään. Toivottavasti munakoiso on uinunut kermaiseksi möllöksi. Alunperin oli tarkoitus lähteä luistelemaan, mutta kun en omista märkäpukua. Inhoan talvista vesisadetta. Inhoan suojasäätä, joka nitkauttaa aikakoneena minut takaisin syksyyn. Nyt on melkein tammikuu, pitäisi olla pakkasta ja umpihankea, eikä vesipisaroiden lätkytystä. Ärh. No, ruoka auttaa. Ja se, että voin maata sohvalla ja lukea Lundbergin Jäätä, eikä tarvitse lähteä ulos.
6 kommenttia:
Ihanan kompakti lista. Olet kyllä ollut uuttera! :)
Munakoiso on ihanaa, toivottavasti tuli hyvää moussakaa. Nyt alkoi tehdä mieli moussakaa.
Minä kävin kiipeilemässä sisätiloissa. Täällä ei kyllä sada vettä (vielä), vaikka plussasää onkin.
Joskus uutteruutta on vaikea huomata, jos se on tapahtunut ikäänkuin janan keskellä: se ei ole aloitus, eikä se ole lopetus, vaan sitä lihaa siitä keskeltä. Parhaita selkäpaloja ;). Sellaiselle pitäisi osata jälkikäteen antaa arvoa. Ja tehdessä samoin - silloin se on jotenkin helpompaa.
Moussakasta tuli hyvää, kiitos :). Tosin se on parhaimmillaan vasta lämmitettynä, joten huomista odotellessa, nam. Ja vesisade senkun ropisee ikkunapelteihin. Masentava keli. Onneksi saa olla sisällä kuivassa ja lämpimässä.
Jep, jotenkin tuntuu siltä, että saa aikaan enemmän, kun vain roiskii menemään. Jos uurtaa yhden projektin kanssa, se tuntuu vähältä, vaikka jälki olisi eksponentiaalisesti parempaa.
Edelleen himoitsen moussakaa. Kokkasin tänään vain pussipastaa. :D
...ja minulla tänään hirveä suolanhimo. Juuri äsken viipaloin pari kolme perunaa ja valelin ne öljyllä, mustapippurilla, suolalla, sitruunalla, ja levitin uunipellille. Ne tirisevät uunissa. Pakko saada pientä naposteltavaa vielä tänään. Syytän säätä ja talvea ja lomailua (sitä en kyllä syytä mistään, oikeasti, se on niin hyvää) siitä, että voisin syödä koko ajan ;).
Oletko lukenut viime aikoina julkaistuja suomalaisia novellikokoelmia?
Tuon keskeneräisen kässärisi suhteen suosittelisin ensinnäkin sitä, että tulostaisit sen paperille ja lukisit. Vaikuttaa siltä, että olet saanut liikaa ristiriitaista palautetta ja oma näkemyksesi tästä uusimmasta versiostasi on hautautunut niiden alle.
Hienoa, että olet saanut niin paljon palautetta kustantamoista. Se ei ole itsestään selvää. Mutta nämä palautteet eivät korvaa maksullista palautetta? Ehkä pitäisi muuten itsekin vielä aktivoitua oman tekstini suhteen...
Itse asiassa minulla on tällä hetkellä ihan hyvä olo Kreikkalaisten kanssa. Ristiriitaisiin palautteisiinkin olen tottunut - niitä tulee aina :).
Lähetä kommentti