Ärinää ja murinaa

Niitä iltoja, kun ei huvita mikään. Päivä töissä oli jo ihan tarpeeksi, kun ottaa huomioon, että olen vieläkin ylilämmin. Tätä on jatkunut nyt jo viikkoja. Välillä käyn jopa alle 37:n, sitten taas 37,3 tai vaihteeksi jopa 37,5. Työpäivien jälkeen olen ihan tarpeeksi väsynyt ja murjottavainen ja kirjoittaminen tuntuu ihan hyvältä idealta - jollekin toiselle päivälle tai ihmiselle tai galaksille. Palelee ja väsyttää. Ei huvita lukea, ei huvita katsoa telkkaria, josta ei tule mitään. Ei jaksa huvittaa mikään. Haluaisin olla jo tavallinen, oma itseni. Se, joka voi harrastaa liikuntaa ja se, joka ei murjota siksi, ettei jaksa huvittaa muutakaan. Sitäpaitsi arjesta tulee tylsää: töitä, kotiin lepäämään. Sosiaalinen elämä kärsii, yleiskunto kärsii ja näkisittepä tiskit. Ei sillä, juuri tällä hetkellä väsyäkin suurempi ongelma on se, että ottaa päähän. En halua olla kuuma! Haluan olla tavallisen haalea!

No niin, lakataanpa tämä valitussessio tähän. Voin hyvin tuupata pyykkiä koneeseen ja istua sohvaan peiton alle kirjoitusvihkon ja Bernays&Painter-kaksikon kirjoittaman What If? -kirjoitusoppaan kanssa. Alaotsikko on Writing Exercises for Fiction Writers. Kirjassa on ihan kivoja juttuja, sellaisiakin, joita ei ole tullut jossain muodossa vastaan muissa oppaissa. Sitäpaitsi lukemattomia kirjojakin on iso pino. Voin tarttua A.S.Byattin Pieneen mustaan kirjaan tai LeGuinin Muistamisen taitoon, enkö voikin? Enkä ole lukenut vielä Verrosen Normaalia elämääkään, tai Idströmin Veljeni Sebastiania. Voin lukea jompaa kumpaa, eikö? - Älä unta näe.

(ärinää ja murinaa ja päivän teemaan kirjankansiruno ja kuvakin on heilahtanut mur! mutta en kyllä jaksa ottaa uutta!)

Luutarha

Jää yhtä matkaa.
Taudin syy munakoisojen kiukku.
Toivomuspuu: normaalia elämää molemmin jaloin.