Alkaisiko huolien ja murheiden selkä nyt taittua, samalla tavalla kuin talven selkä on taittunut, ihan selkeästi: päivät ovat pidempiä ja silloin kun valoa on paljon, se muistuttaa jo kevään valoa. Mieli on rauhallinen juuri nyt. Odotan pyykkikonetta ja tiskit odottavat minua ja sen jälkeen menen kirjoittamaan johonkin pois kotoa. Ulkona on mustavalkoista, on sen värinen päivä, mutta minulla ei ole mustavalkoinen olo. Kun olen tiskannut, otan kupin teetä. Illalla hymyilen.
2 kommenttia:
Kirjoitusiloa! Pitenevät päivät kieltämättä piristävät.
Kiitos, Dee, samoin sinne!
Lähetä kommentti