May the Force be with you

tiistai 1. tammikuuta 2013

Yö ja päivä

Yöt tekevät hyvää ihmiselle. Ei vain siksi, että nukkuminen tekee hyvää, vaan myös siksi, että aamulla asiat näyttävät aina toiselta. Eilinen hylsy ei tietenkään muutu miksikään sen kummemmaksi, eikä näköjään sääkään ole parantunut. En muista toista vuodenvaihdetta, jolloin olisi satanut näin paljon. Nyt yön jälkeen alkaa kuitenkin löytyä vähän muutakin kuin pessimismin syvimpiä syövereitä.

Yhden asian minä nimittäin osaan. Yrittämisen. Sen, että noustaan taas hylsyn jälkeen seisomaan, oiotaan vaatteet ja jatketaan puurtamista. Siitä minulla on kokemusta.

Toisekseen. Nyt ei tarvitse enää täristä odotuksesta. Tiedän, missä mennään.

Kolmannekseen. Tilanteen selviäminen on antanut tilaa uusille ajatuksille ja asenteille. Olen jopa onnistunut kasaamaan jonkinlaisen toimintasuunnitelman itselleni. Tiedän, mitkä ovat ne kolme asiaa, jotka otetaan työn alle. Tuntuu hyvältä tietää, mitä kohti on tallaamassa.

Neljännekseen. Hyvä, että hylsy tuli loman lopuksi. Alkulomalla olen kirjoittanut raakatekstiä enemmän kuin aikoihin ja olen jäänyt siihen hyvällä tavalla kiinni. Voin jatkaa siitä. Ei tarvitse rakentaa rutiinia alusta niin kuin taukojen jälkeen.

Viidennekseen. Alkaa uusi arki. Jotkut pikkuasiat siviilielämän puolella ovat muuttuneet ja arki muuttuu niiden mukana hiukkasen. Sen lisäksi alkaa uusi arki siinä mielessä, että aion ruveta pitämään itsestäni huolta entistä paremmin. Ja ottaa entistä enemmän aikaa kirjoittamiselle. Jos ajankäyttönsä jakaa fiksusti, kirjoittamiseen käytettävissä olevan ajan pitäisi kaiken järjen mukaan lisääntyä.

Kuudennekseen. Kiitos kaikille teille, jotka olette lohduttaneet, tsempanneet, puhuneet järkeä ja valaneet uskoa minuun eilisen hylsyn jälkeen. Olette ihania. Uskomatonta, että niin moni kulkee rinnalla. Kiitos.

4 kommenttia:

Rooibos kirjoitti...

Täytyy myöntää, että kyllä tuo reippaus vähän horjuu, mutta ei välitetä siitä. Taidan mennä johonkin kahvilaan kirjoittamaan vähän raakatekstiä. Jospa se auttaisi ja muistaisin taas, mikä tässä hommassa on se villakoiran ydin.

J.S. Meresmaa kirjoitti...

Olipa tyly lopetus vuodelle, kerta kaikkiaan. Edellisen postauksen kommenteissa monet jo sitä sanoivatkin, mutta sanon sen vielä uudestaan: niin paljon on kiinni onnesta tai jostain kummasta tähtien asennosta käsiksen läpisaamiseksi. Novellit ovat hankalia esikoiskirjoiksi, niin se vain on. Kyse ei ole siitä, että et olisi tarpeeksi hyvä kirjoittaja. Ehkä Kreikkalaisten aika vain ei ole nyt.

Rohkeutta ja sisua alkaneelle vuodelle!

(Ja muista, että hylsyäkin saa surra. Heti ei tarvitse olla reipas.)

Vera Vala kirjoitti...

Toimintasuunnitelma kuulostaa erittäin hyvältä ajatukselta, pitäisi väsätä sellainen itsellenikin. Olet inspiroinut minua asenteellasi jo pitkään ja näemmä jatkat inspiroimista myös tulevaisuudessa :) Kiitos siitä.

Kirjoitusiloa

Rooibos kirjoitti...

J.S.Meresmaa: Joo, melkoisen tyly lopetus, mutta parempi että ei tarvitse enää kitua ja toivoa ja odottaa. Ja ehkä vielä joskus ne tähdet osuvat oikeaan asentoonkin. Tuo on muuten erinomainen muistutus, että kyllä sitä hylsyä saa surra. Minulla on taipumus heittäytyä itsesäälin syövereihin, mutta jos vaan myöntäisi, että on surullinen ja harmissaan hylsystä, eikä alkaisi velloa siinä, niin se voisi olla aika hyvä. Ehkä sen aika on muutaman päivän päästä, kun on taas nukuttu pari tervehdyttävää yötä. Hyvää vuotta sinullekin, toivottavasti kynä lentää ja ajatukset myös!

Vera: Kiitos itsellesi. Sinä olet esimerkkinä siitä, että tämä ei ole mahdoton yritys :). Valoa ja hyvää oloa sinne!