Vaikka tauti ei ole vieläkään ihan hellittänyt, niin nukkumisen lisäksi olen levännyt ja ajatellut paljon. Olen tehnyt jälkijättöisiä uudenvuodenlupauksia, jotka ovat olleet ilmassa kyllä, mutta muodostuivat nyt vasta tietoisiksi päätöksiksi siitä, miten muutan elämää ja miten huolehdin itsestäni paremmin. Mitä se tarkoittaa? Rauhoittumista, liikuntaa, kirjoittamista. Sitä, että otan itselleni joka päivä pienen hetken ja pysähdyn ja olen siinä hetkessä, enkä miettimässä sitä, kuinka pitäisi ja voisi ja olisi pakko ja sekin pitäisi hoitaa ja taas pitäisipitäisipitäisi sata kertaa. Ja kirjoitan. Kirjoitan. Kirjoitan. Ja liikutan itseäni paitsi voimalla, myös hitaasti ja venyttäen. Se on suunnitelma. Kunhan tästä paranen ensin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti