May the Force be with you

tiistai 22. tammikuuta 2013

Kelluke

Hiljaista blogissa, kiirettä muussa elämässä. Eikä aivan huoletonta kiirettä. Huoli on ikävä vieras. Toivon, että se lähtee jo kokonaan pois ja tekee tilaa toiveikkuudelle ja ilolle tai rauhalle.

Eilen kirjoitin vähän. Tuntui luvattomankin oikealta. Ja lohduttavalta. Paitsi kirjoittaminen, myös se, että innostun siitä. Kun kirjoittaa vähän, tuntuu valoisammalta. Sanat juurruttavat takaisin pysyviin asioihin ja kannattelevat.

Huomenna kirjoitan töiden jälkeen. Se tekee hyvää. Nyt menen nukkumaan.

8 kommenttia:

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti...

Oh voi ei, toivottavasti ei ole suuria huolia!

vaarna kirjoitti...

Minulle kirjoittaminen on aina parasta lääkettä huoliin. Toivottavasti helpottaa sinullakin!

andersvacklin.com kirjoitti...

Vaarna on niin oikeassa. Kirjoittaminen vie toisiin paikkoihin, toisiin keskusteluihin ja toisiin mielentiloihin. Ja aina se on jotenkin ihanan meditatiivista.

Rooibos kirjoitti...

Helmi-Maaria: Aika isoja on. Toivon todella, että kaikki olisi taas pian hyvin. Mieluiten heti. Mitään muuta en toivokaan nyt niin paljon. Sellainen juttu.

Vaarna: Kirjoittaminen tekee hyvää, se on totta. Pitää yrittää nipistää aikaa sille.

Anders: Joo, ja vaikka en tykkää sanasta eheyttää, niin käytän sitä tässä silti: kirjoittaminen eheyttää jotenkin. Kai se on sitä samaa tunnetta kuin se, että kirjoittaminen on koti.

andersvacklin.com kirjoitti...

Sama fiilis. Kuin kotiin palaisi, kun kirjoittaa. Tsemppiä, Rooibos.

Rooibos kirjoitti...

Kiitos, Anders :).

Lila kirjoitti...

Voi ei, toivottavasti huolet ratkeavat. Tsemppiä ja aikaa! :)

Rooibos kirjoitti...

Kiitos, Lila :).