Jos eilinen otti, niin tämä päivä on antanut. Ihan kuin joku tulppa olisi otettu pois ja nyt purskuaa sanoja niin kuin vettä tai kuohuviiniä tai mitä tahansa, niitä roiskuu seinillekin. Miten voi olla niin peräkkäin tällaiset päivät ja tällaiset tunnelmat. Ei se hylsyn pettymys ole mennyt mihinkään, mutta olen kirjoittanut tänään maanisesti. En tiedä mikä laastariefekti tämä on tai mikä kieltäymyksen tila, ja ihan sama. Parasta on, että olen ihan tosi innostunut ja sanojen perässä on toisia sanoja ja samalla kun en malttaisi olla kirjoittamatta niitä toisiakin sanoja, olen malttanut keskittyä niihin ensimmäisiin sanoihin ja niiden takana on taas sanoja, ne poikivat sanoja, niin kuin nojaisin mummin kampauspöydän kolmea saranoitua peiliä kohti ja jokaisen peilikuvan takana on taas uusi peilikuva, loputtomiin, yhä pienentyvänä jonona, pienentyvänä vain siksi, että niitä on niin paljon, etteivät kaikki mahdu lähelle.
Jos eilinen otti, niin tämä päivä on antanut. Tukea blogiystäviltä, ihan loputtomasti, ja sitten kun olin kirjoittamassa kahvilassa, niin kanssakirjoittajan, jota en ole nähnyt kuukausimääriin. Me istuimme vastatusten ihan yllättäen ja me puhuimme kirjoittamisesta ja minä puhuin ja puhuin ja puhuin kirjoittamisesta ja kirjoittamisesta ja kirjoittamisesta ja voi miten hyvää se teki. Ja kun tulin kotiin ja lämmitin moussakaa ja söin ja lämmitin sitä lisää, koska kesken kaiken tuli lisää sanoja ja nyt lautanen on koneen vieressä ja haarukoin ruokaa suuhuni ja kirjoitan tätä. Ja vaikka vihaan talvisia vesisateita, niin kotiin kävellessä ilma oli niin jumalaisen kosteaa ja pehmeää, ettei paremmasta väliä ja vesisade tuntui juuri oikealta. Olen humalassa liiasta teestä ja sokerihumalassa bebe-leivoksesta ja puhumisesta ja kirjoittamisesta ja jossain vaiheessa tulee väsähdys ja ontto. Ja mikä sääli, harmi ja vahinko, ettei ole vielä yhtä päivää tähän perään, vaan aikainen herätys ja keinovaloa silmät täynnä ja ei ajatella sitä nyt. Ruoka alkaa pikku hiljaa selvittää päätäni ja tuskin maltan odottaa, että pääsen kokeilemaan kirjoitusharjoitusta, jonka sain kanssakirjoittajalta ja tuskin maltan odottaa, että saan taas vain kirjoittaa ja kirjoittaa. Miten se tuntuukin niin hyvältä.
Jollain tapaa ylellinen päivä eilisestä huolimatta tai ehkä juuri sen takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti