Pieni päivänsäde

Ottaa pattiin ja jurppii. Ei mitenkään kamalan pahasti, mutta sellainen perinteinen murjotus. Tekee mieli sipsiä ja että joku muu tekisi minulle ruokaa. Poskionteloistahan tämä johtuu, ja siitä, että alkaa mennä hermot niihin. Tulin töistä puolen päivän jälkeen pois ja nukuin sitten 2,5h (jotain sinnepäin) päiväunet, joilta herätyskello minut raastoi ylös. Olisin nukkunut enemmänkin, mutta kun haluan nukkua myös yöllä, niin piti herätä. Eivätkä poskiontelot tunnu merkittävästi (tai lainkaan) paremmilta, niin kuin niiden minun mielestäni pitäisi tuntua kun niitä on kärsinyt mojovasti kolme päivää. Ärr. Inhottavaa, kun naamaan sattuu ja väsyttää. Ei huvita enää. Mene jo pois tyhmä poskiontelotulehdus! Ja kiukuttaa myös siksi, että alkaa näyttää siltä, että pitää hakea antibiootit. Ja jos joudun ne hakemaan, eli jos tämä ei paranekaan ilman, niin kuin olin suunnitellut, niin ihan hyvin olisin voinut hakea ne lääkkeet heti keskiviikkona ja olisi jo paljon kivempaa. Grrr.