Lääkäri oli kiltti ja määräsi sairaslomaa tämän päivän ja huomisen. Ihanaa, että saa luvan kanssa loikoa sängyssä kolmen peiton alla ja yrittää saada varpaita lämpöisiksi. En tajua, miksi jalat ovat tänään olleet niin kovin kylmät. Brr. Silloin kun en ole nukkunut, olen lukenut naistenlehtiä ja miettinyt laiskasti välillä töitä ja välillä oikeita töitä ja luovuutta. Eilisen postauksen ajatukset ovat jatkuneet pätkittäin. Viimeviikkoinen Pii oli ihana asia - edellisestä novelliksi tai novellintyngäksi muotoutuneesta raakatekstistä oli jo kuukausia. Ksii tuli kesäkuun alussa ja sen jälkeen ei mitään tarinaksi muotoutuvaa. En ollut huolissani, mutta olin jo miettinyt, että mitäs jos ei. Tai mitäs jos kaikki uuden luominen on tästä eteenpäin jonkun aikaa yhtä tuskaa ja vääntämistä. Sitten muistin Jyrki Vainosen kertoneen kerran, että jotkut hänen kirjoistaan ovat syntyneet helpolla ja toisten kanssa joutuu vääntämään väkisin. Ja ettei luomisen tapa ole millään lailla verrannollinen lopputulokseen. Tämän muistaminen rentoutti.
Ylläoleva muistuma Vainosen kertomasta kokemuksesta muistutti siitä tosiasiasta, että minulle tekee hyvää kommunikoida kirjoittavien ihmisten kanssa. Tai vaikkei edes kommunikoida; kuulla toisten kokemuksia. Kirjoittaminen on yksinäistä hommaa eikä se muuksi muutu (hyvä niin?), mutta se ei sulje pois sitä, että toisten kokemuksista voi oppia, niillä voi lohduttautua, niiden avulla voi nähdä, ettei kaikki ole niin yksioikoista. Toisilta kirjoittavilta voi saada ideoita siihen, kuinka lähteä liikkeelle, jos ei huvita/kykene/ehdi lähteä liikkeelle. Toisilta saa ideoita kirjoittajan arkipäivästä selviytymiseen: lähde lenkille, tiskaa, silitä, käy konsertissa, jumpassa, kirjoita kohtaukset paperilapuille ja pelaa niillä pasianssia, lue, kirjoita.
Oman näkemyksen lisäksi ihmisellä on hyvä olla täysinäinen työkalupakki, jonka välineitä voi kokeilla silloin kun kaikki ei mene ihan ideaalisti - ja milloinka menisikään.
Tähän loppui tämän päivän tarmo - päiväunet kutsuvat. Jospa antibiootit tappaisivat kaikki hiirtä pienemmät, kuten lääkäri lupaili, ja palauttaisivat minulle hiukan lisää turnauskestävyyttä. Sitäpaitsi tuntuu typerältä sairaslomailla yhden kapisen poskiontelotulehduksen takia monta päivää, mutta ei kai auta muukaan.
edit 15.51: Jaa - tätäkö se lääkärisetä tarkoitti, että tuosta yhdestä lääkkeestä voi tulla sydämentykytystä? Kyllähän se takoo tietään ulos rintalastan takaa ja pulssikin on 110. No, onhan istuminen toki rasittavaa puuhaa ;).
4 kommenttia:
otahan iisisti siellä, jos oot noin kipiä. toivottavasti et ole allerginen antibiooteille, voi tulla ikäviä sivuoireita.
Juu otetaan iisisti :). Olo alkaa kyllä olla jo aika jees. Löysä toki vielä, mutta tuntuu siltä, että kyllä tämä tästä.
Onnetonta, kun yksi poskiontelontulehdus pitää pois töistä monta päivää... Mutta kuten sanottu, ihanaa kun on saanut levätä.
Hei
Saitko poskionteloihin myös onteloturvotusta laskevaa lääkettä? Minulle kirjoitettiin joskus sellaistakin, alunperin lähinnä allergiaan tarkoitettua, ei sopinut minulle (niitä hurjia tykytyksiä tuli). Kenkku ja inha tauti tuo poskihomma, minulla alkoi poskiontelovaiva vanhassa kodissammme. Joka syksy ja kevät podin. Tulehdukset loppuivat, kun muutimme.
Täällä myös kärsitty kylmistä jaloista nyt pari päivää. Ihan tuskaa pukea sukkia, kun en niissä viihdy. Ei auta, ei. Mutta jospa tuosta saisi jonkin kytköksen syksyiseen luovuuteen, että olisikin vain merkki siitä, että nyt syntyy... Hah, aika epätoivoista.
Olen nauttinut tekstiesi lukemisesta. Helpottanut omaakin kirjoittavan ihmisen yksinäisyyttäni. Kiitos.
Toipumista (tosin taudit tulevat välillä ihan tarpeeseen, itse ei tajua levätä ennen kuin keho alkaa harata vastaan)!
P.S. En hakenut Orivedelle. En tykkää olla öitä pois kotoa ja muita koottuja selityksiä. Sinut kyllä näen siellä. :)
Kiitos Katja kauniista sanoista :)! Bloggaamisen parhaita puolia on kyllä se, että pääsee kosketuksiin toisten, samaa sateenkaaren päätä etsivien kanssa :).
Sain turvotusta laskevaa lääkettä, se noita tykytyksiä kehittikin. Onneksi menivät pois. Yksi sivuvaikutuksista on unettomuus - ei kiitos! Jos uni ei tule, jätän lääkkeen sikseen. Onneksi lääkäri sanoi, että jos ei sovi, niin jätä suosiolla pois.
Mietin tuossa, että olinko ehtinyt tosiaan kerätä kamalan stressikasan tuossa loman jälkeen, kun tämä tauti iski näin iloisesti ja koska olen ollut ärsyynnyksen lisäksi vain tosi helpottunut siitä, että saan levätä. Ihan onnetonta, lomasta on mitä - kuusi seitsemän viikkoa?
Katja - syksy on luovuuden alku, trust me :). Nytkin niin ihana vesisade, ettei paremmasta väliä! Jos vain tarkenisi pitää ikkunaa auki...
Lähetä kommentti