sunnuntai 2. marraskuuta 2008
Ei loppua
Ei loppuosaa tänään Alfan muokkaamiseen. Kävin ratsastamassa, katsoin telkkaria, olen poikki. Väsyttää. Puhuin ystävän kanssa. Tuli yksinäinen olo. Ristiselkää jomottaa. Tallin pihassa seisoin niskat nurin, höyrysin, katselin tähtien armeijaa. Kaksi sputnikkia lensi kaiken poikki, ne olivat kovin kaukana. Maa oli kova jalkojen alla, pakasti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Sinulla oli ollut salmiakkia ja Idolseja -oloja. Minulla myös: turkinpippureita lisäksi sekä cola-juomia. (Tauti tosin ollut päällä reilu pari viikkoa, että selitän silläkin.)
Kirjoitusrytminikin on näemmä sellainen, että aamuisin haluaisin vain lusmuta. Ja se on täällä ainut aika kirjoittaa. Tai no, eihän tuo yllätyksenä minulle tullut. En vain ole aamuihminen. Valitettavasti ei voi elää ihan oman rytminsä mukaan.
Tauot ovat minulla silti paikallaan. Kaipaan lepoa omista sanoistani. Sitten näkee kirkkaammin taas, uskaltaa perata.
Valoisaa uutta viikkoa!
Katja, on joo ollut salmiakkioloja, ja koska meillä menee näköjään usein nämä olot yksiin, niin nyt tuntuu sitten kipeältä ;). Jospa tauti lähtee sinusta pois ja majoittuu minuun vaihteeksi!
Valoa sinnekin tähän viikkoon!
Tauti lähti, miltei terveiden kirjoissa olen jo. Kiitos, kun ryhdyit sijaiskärsijäksi. :D
Nou probs, Katja, kiva jos voin olla avuksi ;).
Lähetä kommentti