Olen ollut tänään ymmärtävinäni että nyt pitäisi alkaa tehdä töitä. Ajatustöitä. Kirjoitustöitä. Olen tehnyt pientä inventaariota ja todennut, että Iota ja Zeeta ovat ongelmallisia. Niiden lisäksi Epsilonia pitäisi pohtia, kuten eilisestä postauksesta huomaa. Kuosissa olevien kreikkalaisten pino pienenee pienenemistään. Aina, kun luulee, että homma alkaa olla ihan kohtuullisen hyvin paketissa, niin lunta tupaan. Tänään tietysti ihan kirjaimellisestikin (mikä autuas sää!), mutta myös kuvaannollisesti. Huokaus. Yritän pitää mielessä, että edessä oleva homma on kivaa, että kirjoittaminen on kivaa, löytöretket omaan päähän ja ehkä jopa alitajunnan reunoille ovat kivoja. Kivuuden vain unohtaa helposti, kun aikaa on vähän ja kaikkea "pitäisi".
Noiden ongelmatekstien kanssa on tarkoitus istua alas ja miettiä, mitä haluan sanoa niissä. Olen huono sellaisessa. Jos teksti toimii, on helppo sanoa, mikä pointti on, mutta jos ei toimi - no, se kai kertoo jotain, että pointtia ei ole helppo kaivaa esille, itsekään. Oman tekstin analysointi on joskus niin vaikeaa. Ja kirjoittaa pitäisi - paljon raakatekstiä, pois kaikki se kliseemössö, joka tunkee pintaan ja tukkii huokoset niin etteivät oikeat sanat ja ajatukset pääse paperille.
Huomenna on lomapäivä, jonka käytän kirjoittamiseen. Pelkään pahoin, että se ei riitä kuin alkuun pääsemiseen. Täytyy jaksaa jatkaa tavallisina päivinä töiden jälkeen. Olen menettänyt otetta siitä, kirjoittavasta elämästä, mutta nyt se pitää saada takaisin.
On niin paljon, mitä haluaisin lukea ja kirjoittaa. Valitan, että aikaa on kovin vähän. Jostain sitä aikaa pitää alkaa tehdä. Niskasta kiinni ja hommiin. Ihan oikeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti