Ei mitään. Eilen kaksi sivua raakatekstiä, tänään lobotomia. En siivonnut edes. Vaihdoin lakanat kun tulin töistä, muu on vielä tekemättä. Huomenna sitten. Niin kuin viimeiset kaksi viikkoa. Yritän mennä tänään ajoissa nukkumaan ja nousta huomenna asialliseen aikaan. Niin kuin olen yrittänyt viimeiset kaksi viikkoa. Tänään nousin aamulla sängystä, menin eteiseen, sytytin valot, katsoin kelloa, sammutin valot, viritin kännykän herätyksen 40 minuutin päähän ja menin vasta yhdeksään töihin. Miksi? Ei huvittanut nousta. Ei siksi, että olisin ollut niin läpikotaisin väsynyt, vaan siksi, ettei tosiaan huvittanut.
Ensi maanantai on vapaapäivä. Aion käyttää sen itseeni eli kirjoittamiseen. Huomenna siivoan, sillä en halua käyttää perjantai-iltaa siivoamiseen.
- - -
Tahdon oman elämäni takaisin. Ihan oikeasti.
4 kommenttia:
Niin samoja tunteita täällä. Olen ihan pirun väsynyt tähän elämäntyyliin missä tällä hetkellä olen. Eikä silti ole rohkeutta tehdä mitään muutoksiakaan. Mä olen väsynyt mun töihin, perhe ahistaa, koko sotkuinen elämäni ahistaa. Kirjoittamattomuus ahistaa.
Lisäksi on firma joka tunkeutuu tänne kotiin, firma joka on minun ja josta en pidä yhtään. Firma joka lupaa kysymättä rohmuaa koko meidän elämän. Täyttää talon ja vie kaiken ajan ja hyödyttää lähinnä verottajaa.
Yritän nyt käyttää päivittäin aikaa tän talon siivoamiseen siten, että pääsisin joskus siihen tilaan, että ihmiset löytäis tavaransa helposti eikä tarteis joka päivä siivota. En tiedä pääseekö siihen koskaan, mutta edes yritän.
Minä haluan oman elämän takaisin. Mutta millä se tulee. Ei sillä että eroan perheestä, firmasta töistä. Ehkä sillä että alistun sääntöihin ja säännönmukaiseen elämään. Teen itelleni lukujärjestyksen, luovun jostain ja otan tilalle jotain toista. mutta jos se ei onnistu sinulta joka elät yksin, niin miten sen onnistuisi täällä jossa kolme muuta ihmistä repii jokainen omasta lahkeestaan eri suuntiin.
En tiedä. Ahistaa.
Karpalo, meillä on selkeästi aikavarkaita elämässä. Niitä kun saisi kuriin. Älä nyt ihan toivosta luovu: kirjoitit tuossa yllä, että miten voit onnistua, kun minä en onnistu ja olen sentään sinkku. Minulla viime aikojen ei-saa-mitään-aikaiseksi-meininki on aika pitkälti johtunut ihan omasta laiskuudesta - sinä sentään saat päivittäin siivottua taloa, joten sinun kohdallasi siitä ei ole kyse. Toivoa siis on :).
Minä ajattelen töitä ihan liikaa ja annan töissä syntyneiden tunnelmien ja mielialojen vaikuttaa muuhunkin elämään. Ei minulta tässä työssä tule onnistumaankaan se, että aina kun laitan työpaikan oven kiinni, unohdan kaiken. Joskus kyllä, mutta ei yleensä. Töissä viriävät tunnelmat seuraavat helposti kotiin.
Mistä tuon oman elämän saisi takaisin? Ehkä pienet teot auttavat tässäkin, jos isoa repäisyä ei pysty tekemään. Tsemppiä meille, Karpalo, kyllä se siitä. Sitäpaitsi tänään on pakkaspäivä jopa täällä etelä-Helsingissä ja raikas, kuiva ja kylmä ilma iholla tuntui ihan siunaukselta.
Työ on meillä molemmilla pahin este omalle elämälle. Koko päivän olen pohtinut että mitewn köyhänä voisin elää. Mikä on minimi jolla pärjäisin. Nytkään ei ole isot tulot ei ne paljon siitä pienenisi jos saisi vähän työkkäriä ja kirjoittaisi pari juttua kuussa joihinkin lehtiin. Ja muun ajan tekisi mitä huvittaisi. Kirjoittelisi, hiihtelisi ja siivoilisi kotiaan.
Ollaan just puhuttu kotona siitä etä jos heittäytyisi vapaaehtoisesti köyhäksi. Ei se onni näytä tulevan vaikka kuinka käy töissä kahdeksan tuntia päivässä ja on tienaavinaan, että voi maksaa asioita joita on tarvitsevinaan.
Alkaa helkutti tökkiä koko kulutusyhteiskunta. Tahtoo köyhäksi.
Karpalo: Niinpä - työt. Minä uhoan irtisanoutuvani, jos en saa seuraavaa virkavapaata. Saatan hyvinkin tehdä sen. Pelottava ajatus. Jos se toteutuisi, olisin ensin "virkavapaalla" ja sitten hankkisin jotain työtä - jotain muuta työtä. Sellaista, joka ei vaadi henkistä sitoutumista. Pelottava ajatus. Jospa saisin jonkun todisteen siitä, että minusta on kirjoittamaan - ehkä tuo ajatuskuvio tuntuisi sitten helpommalta.
Minä en tiedä, kuinka köyhänä pystyisin elämään. Hetken kyllä, joitain aikoja. Pitkään? En tiedä. En luultavasti ole valmis luopumaan kaikesta. Sitä onkin hyvä käyttää lyömäaseena itseään kohtaan, kun on huono päivä ja itsesyytökset valtaavat mielen...
Karpalo - kokeilepa D-vitamiinia, jos et syö sitä jo. 7,5mg tabuja.
Lähetä kommentti