Kirjoitin kuusi sivua raakatekstiä ja raakatekstistä nousi tarina, jonka kirjoitin novelliksi koneelle. Ihan vain rauhallisesti kirjoitin. Sigma. En tietysti tiedä, onko siitä Sigmaksi kreikkalaisiin, mutta Sigman se sai nimeksi. Edellisistä alkioista Rho on yhä koskematta, eikä siitä mitään taida tullakaan, mutta Sigman kanssa ei tunnu näin tuoreeltaan olevan sitä ongelmaa, että tuleeko siitä jotain. Se on jo.
Omituinen olo. Ei tunnu oikein miltään. Ihan kuin Sigman luominen olisi ollut jotenkin rutiinia. Ei, rutiini ei ole oikea sana. Itsestäänselvyys. Kirjoitin raakatekstiä, tajusin tarinan. Totesin, että pitää kirjoittaa se koneelle. Kirjoitin sen. Sanat tulivat samaan tahtiin kuin kirjoitin. Ei mitään ryöppyä, ei myöskään päkistämistä. Kirjoitin niin kuin olisin vain - kirjoittanut. Välillä tämä siis tapahtuu näinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti