Olen kirjoittanut Rosmariinia uudelleen. Toissailtana sain ajatuksen siitä, miten Rosmariinia voisi parantaa, miten voisin tuoda perusideaa sen verran lähemmäs, että joku muukin kuin minä osaisi lukea rivien välistä tekstin tarkoituksen. Nyt Rosmariini on hiukan parempi, mutta ei ollenkaan valmis vielä. Pikku hiljaa se siitä kuitenkin etenee. Kieleen pitää kiinnittää vielä huomiota paljon, mutta perusrakenne on nyt varmasti parempi. Voi olla, että kerrontakin tökkii yhä ja ainakaan miljöökuvaus ei ole vielä kohdillaan, mutta haluan ajatella, että etenen. Luulen, että ennen seuraavaa kirjoitussessiota minun pitää katsella tiettyjä vanhoja valokuvia saadakseni Rosmariinin tapahtumapaikan lähemmäs ja jotta muistaisin paremmin ne tunnelmat, jotka haluan mukaan tekstiin.
En ole ollenkaan täpinöissäni Rosmariinista ja sen etenemisestä, en vielä. Se on niin alkutekijöissään. On kuitenkin kivaa, että on jotain uutta kirjoitettavaa. Uuden luominen tuo potkua noihin vanhoihin Kreikkalaisiinkin. Kivointa on, jos on paljon eri vaiheissa olevia tekstejä työn alla - kaikkina päivinä kun ei huvita viilata ja hioa, eikä kaikkina päivinä huvita työskennellä alkujen kanssa. Joskus on hyvä päästä loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti