Tänään on ollut moninainen päivä. Kirjoittamista siihen ei ole kuulunut, mutta aika paljon kaikkea muuta. Olen tehnyt töitä kuin pieni eläin, olen itkenyt myötätunnosta ystävää kohtaan. Olen ilahtunut toisen ystävän kertomasta kivasta uutisesta. Olen sytytellyt kynttilöitä. Olen tiskannut ja kokannut ja syönyt. Olen lukenut kirjaa. Olen istunut sohvalla. Olen kirjoittanut töissä meilin, jonka kirjoittaminen jännitti minua hirveästi ja joka vaiettiin kuoliaaksi, mutta jonka kirjoittamisesta olen aika ylpeä; minä sentään sanon asiat ääneen ja nyt olen tehnyt kaiken mitä voin tehdä. Olen katsellut ikkunasta ulos ja kuvitellut, että kaupungin takana näkyvä pilvireunus onkin horisontissa näkyvä vuoristo, ja nähnyt Helsingin ihan eri näköisenä.
Tuo vuoriston kuvitteleminen Helsingin taustalle on uusi harrastukseni. Jännittävä sellainen. Kaupunki muuttaa luonnettaan heti, kun lännessä avautuu Alpit.
Tällä hetkellä minulla on vaihtoehtoja ja mietin juuri, minkä niistä poimin käteeni. Voisin vetäytyä sohvalle lukemaan Harry Potteria ja katsomaan telkkaria. Voisin kaapia kaikki voimani kasaan ja työstää Rosmariinia ja Ksiitä. Voisin valuttaa itselleni kuuman kylvyn. Voisin lukea.
En muista milloin viimeksi minulla on ollut näin pyöreä olo ihan vaan muuten vaan. Taidan nautiskella siitä ja tehdä juuri sitä ja juuri sen verran kuin sattuu huvittamaan. Kynttilöiden liekit värisevät, peilaavat itseään ikkunasta. Ilta on hiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti