Lämmintä lämmöttä

Kaupunginosani lämmöt ja lämmin vesi on katkaistu täksi päiväksi. Ei lämmintä vettä klo 7.30 - 22.00. Pyykkikoneeni ei siitä välitä, se ottaa joka tapauksessa veden kylmänä sisäänsä ja lämmittää sen. Minä teen päin vastoin: otan teen kuumana sisuksiini ja lainaan siltä lämpöä. Villatossut, paksu huppari, huppu päässä. Kynttilät palavat, yksitoista tuikkua ja kaksi pöytäkynttilää. Eikä täällä oikeasti vielä kovin kylmä ole. Kolme astetta vähemmän kuin tavallisesti. Ulkona sataa ja räntii vuorotellen. Jätän jumpan väliin; kurkku tuntuu karhealta ja kirjoituttaa. Menen urheilemaan huomenna.

Sain Kontaktilta pikaisen kommentin Ksiistä tänään. Ksiistä, jota uudistin tuossa männä viikolla. Kontakti halusi lisää. Lisää sitä uudistusta siis. Se oli kuulemma kiinnostava kohta ja sitä voisi paisutella muiden kustannuksellakin. Ja silppuisuudesta pitäisi päästä. Jännitettä, jännitettä, pidä sitä yllä! Ja sitten erosimme, ajoin ratikalla kotiin ja ajattelin kuinka hyvin Kontakti osaa käsitellä tekstejäni. Ja minua kai siinä sivussa. Kuinka kirjoitushinku tarttuu hänen kommenteistaan, hankautuu ihooni, kutittaa sormien väleissä. Yksinkertaisesti tuo kirjoittamisen taas mieleeni tämän kaiken arkisen, töisen ja ankean keskellä. Muistuttaa siitä, mikä on tärkeää ja minkä tekemisestä minä tykkään enemmän kuin mistään.

Ehdin kirjoittaa töistä tultua puolitoista sivua villiä raakatekstiä, jota haluan jatkaa. Haluan kirjoittaa Ksiistä kaksi tarinaa, Ksii A:n ja Ksii B:n ja viedä molemmat Kontaktille. Haluan kaikenlaisia asioita. Onneksi syksy on maailman toiveikkainta aikaa ja minäkin jaksan toivoa ja uskoa aina välillä.