Olen suorittanut tänään lukuhommia. Lupasin lukea yhden kirjan ja vähän niin kuin kirjoittaa epäjulkaistavan arvostelun siitä. Olen kahlannut kirjaa läpi ja pohtinut sitä, mikä tekee henkilöhahmosta tai kielestä sellaisen, että se tarttuu ihoon, enkä ole päässyt vielä selvyyteen. Sen tiedän, että jotkut kirjat eivät vain sytytä. Henkilöt, kieli ja tapahtumat jäävät ulkokohtaisiksi. Omasta mielestäni se tarkoittaa, että teksti ei ole kovin hyvää, mutta sehän on vain minun mielipiteeni. Joku muu saattaa samaistua kovastikin, tuntea kielen ihonsa alla ja haltioitua. Minun on vain tosi vaikea kuvitella, että kenellekään kävisi niin tuon kirjan kanssa, mutta onhan se mahdollista. Lukijat ovat erilaisia.
Seuraava lukutyö löysällä deadlinella on Rakennegurun romaanikässäri. Lupasin lukea ja antaa palautetta. Jännää. En ole vielä aloittanut, koska haluan lukea käsikirjoituksen rauhassa. Vähän pelottaa, että onko minulla mitään sanomista siitä, mutta luetaan nyt ensin ennen kuin saadaan alemmuuskomplekseja ;).
Tämä päivä on mennyt hirveää vauhtia eteenpäin, kroolannut maaliin ja yhtäkkiä siellä ollaan, illassa, eikä mitään muistikuvaa siitä, mitä tapahtui, mutta iso väsymys ja pää lerkkuu hervottoman niskan varassa. Hekumoin ajatuksella torstaisesta hierojakäynnistä, odotan sitä kuin - kuin - kuin -. No, kuin. On muutama asia, joista naisen ei kannata luopua. Yksi on vakiokampaaja, toinen vakiogynekologi ja kolmas vakiohieroja. Joissain asioissa vieraissa käynti ei vain kannata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti