Mitä tähän enää voisi sanoa? Päivä on kulunut hevosissa merkeissä. Nyt maha on täynnä herkkusalaattia ja veristä pihviä. Päälle pari palaa tummaakin tummempaa suklaata. Soimassa Emma Salokoski Ensemblen Veden alla. Ilta on pimeä ja koti on imuroitu.
Horse Showssa kävin moikkaamassa Kesäminkkiä, se oli jännää :). On aina ihmeellistä nähdä, minkälainen ihminen tekstien takaa paljastuu. Aivan samoin kuin silloin, jos on monesti puhunut jonkun kanssa puhelimessa ja viimein tapaa hänet livenä. Jännää.
Olin ajatellut, että ehkä ehtisin kirjoittaa tänään, mutta enpä taida ehtiä, enkä ota siitä mitään paineita. En ollut laskenut tämän viikonlopun varaan mitään muuta kuin rentoutumista. Huomisilta on varattu kirjoittamiselle.
2 kommenttia:
no äläpä muuta sano! olit kyllä reipas kun tulit moikkaamaan, harmi että olin ite niin seipäässä jo siinä vaiheessa kisoja, etten tainnut monta järkevää sanaa saada puristettua suustani :) mutta hirmu kiva oli nähdä, toivottavasti nähdään vielä uudestaankin ja paremmalla ajalla!
Älä nyt, olit oikein hehkeä ja hymykin ylsi korvasta korvaan :). Itse en tuollaisessa puristuksessa pystyisi hymyilemään kuin ensimmäiset tunnit ja sunnuntaina näyttäisin jo siltä, ettei kukaan uskalla tulla kysymään mitään ;). Ei sillä, yllätin kyllä itsenikin kun tulin moikkaamaan sinua ;). Hyvä niin :).
Lähetä kommentti